Kuri kurjan kutsumus.

Todellisuus ei ole tiedossa. Realismin paradoksi.

Asiat eivät ole tiedossa. Tiedossa on tieto asioista.

Maailma ei ole tiedossa.

Tulevaisuudessa tuottava työ on samanlainen harrastus kuin kuluttaminen nykyään.

Ajatus, perustelematta paras.

Valta on raskauttavin asianhaara.

Koska näin ei välttämättä ole, on viha raivoa vastassa.

Sanat, maatuskat.

Kuin maatuskat, joita ei koskaan avata.

Jokaisen filosofisen ongelman sisällä on toinen, vaikeampi.

"Erään ongelman muotoilusta" on aina hyvä muotoilu.

Tieto siitä, mitä muuta voi tehdä kuin tietää, lisää tuskaa.

Jokainen on itsensä hirmuvaltias.

Lehdissä valta kehtaa pihistä...

Millainen on väljin mahdollinen sovitus yksilön ja abstraktin yhteisön välillä?

Olen tukahtunut runo.

***

Jokainen on itsensä tyranni.

Joskus on luovuttava perinnöstä, jotta voi surra.

Häveliäästi pidin sitä häveliäisyytenä.

Oli minussa filosofin vikaa. Kuvittelin rajoitukseni transsendentaalisiksi.

Arkkitehti voi huonosti. Arkkitehti on sivistysporvari. Sivistysporvari voi huonosti.

Pitääkseen yllä puujumaliensa mahdin he kieltäytyvät ymmärtämästä. Mutta ymmärtäminen on ihmisen velvollisuus, sillä ymmärtämättä jätetyssä maailmassa voi vain erehtyä.

Pyyteettömästi he auttavat, mutta heidän jumalansa sanelee ehdot.

Koneen voimanlähteenä on pikkuporvarin haamu.

Jumala kielen takaisena rakenteena.

Älyä

Teeskentelemättömyyden teeskentelyyn kuluvat älyt.

Älykkyydestä puhuminen on henkistä laiskuutta. Tulee älytä.

Jos emme usko toisiimme, itseemme, mitä hyödyttää, että olemme ehkä Jumalaa varmemmin olemassa.

Turha todeta, mutta uskonnostakin 99 prosenttia on Herran nimen turhaa lausumista.

En ole totisempi kuin sanoessani tätä nyt.

Todellisuudesta kysy minkä todellisuus.

Kertokaa minulle kasvukertomuksista, jotka saavat kuulijan tuntemaan itsensä sylivauvaksi ja imeväiseksi.

Elämäntehtävä: suomentaa tuntemuksensa.

Kun ihminen ei enää osaa olla rehellisesti tyhmä, hänen voi katsoa aikuistuneen.

Työnteko on henkistä laiskuutta.

Keisarin uudet tunteet.

Tunteet tekevät miehen.

Unemme paljastavat meidän järkyttyneen melkein kaikesta. Mikä pitää järjestelmän pystyssä.

Ei julkinen nuoruus jää unholaan!

Aikuistuminen on huijatuksi tulemista. Siitä kieltäytyminen itsepetosta.

Kirjoittaa, välittää sinänsä.

Kaivoon kannettu huoli.

Totuus? Kuriositeetti.

Jumaloituna hukkuu äärettömiin.

Tyylikkään turhautumisen dekadentit taidot.

Riipiä hajalle maailman kuvat, sana sanalta.

Saahan sitä viisastella, kunhan ei konsultoi.

Repiä maailmankuvat sana kerrallaan.

Itsevarmuus toisten helppoudesta.

Se pieni osa, joka suomenkielisestä runoudesta on kirjoitettu...

Valtamme satelliittikuvissa.

Kaikki halpenee paitsi kutsumus.

Merkitsee kaiken eikä merkitse mitään.

Yhä teollisempi todellisuus.

Maailmassa tapahtuu paljon kauneuksia, joista ei puhuta.

Luottamus yhteiseen kuvitelmaan tekee itsevarmaksi.

Tämä lause ei vetoa tunteisiin.

Peili, todistaja, todellistaja.

Salakuljetan murheita.

Toteamus kätkee tunteen.

Upottavien latteuksien loputon suo.

Tieto tunteen korvikkeena. Luonnontiede eskapismina.

Eläinsadut, jotka ovatkin tosia eivätkä opeta mitään.

Ennen viljeltiin maata, nyt markkinoita, meitä.

Äly ei tee.

Mieli hajallaan, hallittu.

Erotan ajatukseni toisistaan korostaakseni niiden vaarattomuutta.

Oltava nopea mutta hitaasti sulava.

Niin kuin en koko ajan yrittäisi kirjoittaa mistä tahansa.
Niin kuin en rukoilisi Mitä Tahansa puhumaan kauttani.

Näistä lauseista syntyy jotain, ei mitä tahansa.

Hyvä uutinen

Maailmassa vähemmän sotia kuin voisi olla.

Harva tajuaa kaiken mistä pitää, harvempi kaiken mistä ei.

kirjallisuutta,
epälopullista

Vähän mutta sekavaa.

Työ annetaan, vastuu otetaan.

Tiedosta, valloita, tiedota.

Vastuu kannetaan juhlasaatossa mausoleumiin.

Vastuuta kannetaan juhlasaatossa.

Ensin valloitetaan, sitten tiedotetaan.

Kantelevat vastuuta äänekkäästi.

Sisällössä muodon oikeutus. Elämänsisällössä elämänmuodon.

Kaupunkivaltiosta politiikka, kylästä kyräily.

Tästä lauseesta ei pidä päätellä mitään.

Näistä sanoista ei saa päätellä mitään.

Taju kananlihalla: karvatuppeni eivät ajattele.

Maista itsesi.

Tunne itsesi osumassa toiseen.

Yllättää itsensä mutta peittää yllättyneisyytensä.

Kaikki ovat liian ennustettavia, varsinkin minä itse.

Kaikki ovat väärässä. Argumentoi siinä.

Systemaattisen väärinkäsittämisen taito.

Tarkoitan, mitä ikinä se tarkoittaakaan.

(I mean, whatever that means.)

Epäile huijaavasi, älä usko?

Sivistynyt syrjäytyy kivuttomimmin.

Kehitys

etujoukko -> etuvartio -> eturyhmä

Vakuuttavin syyttäjä on harvoin uhri.

Kyllä

"Routa proosan kotiin ajaa."

Vallantavoittelijat saavat unohtaa totuuden, totuuden tavoittelijat vallan. Vallan reilu peli.

Humpuukilla on edunsaaja puolellaan.

Tyhmyys ei ole vain älyn puutetta.

Kirjainmeri lauseina lainehtii. Merkitysten meri,
syvä.

Sanameri lauseina lainehtii.

Melankolia, uteliaisuuden kääntyminen sisäänpäin.

Aatos, mielikuvitusystävä.

Kohta päivä pitenee taas, lauseet liittyvät toisiinsa.

Kaikki selviää, lause kerrallaan.

Älä pelkää onnettomuuksia, niillä ei ole tekijää; älä julmuuksia, niillä on.

Vakaumus

Arvokkainta on puhua puhujalle
                             vaikeista asioista.

Sälyttää kaikki inhimillinen.

Jälkikätinen luettelo ennakkotapauksista.

Tunne elämä vasta kirjoitetussa...

Tietokirjallisuus, vallan striptease.

Viha on viisauden raja. Ja raha.

Oppilas edistyy, oppinut alkaa alusta.

Vähä-älyisyys ei ole ongelma, tyhmyys on.

Yllätin itseni suojelemasta kyynikoiden herkkiä tunteita.

Ihanteellisti kapinansa kohteet ja sopeutui.

Ensin jättää nimensä pois, sitten itsekunnioituksensa.

Häpeä merkitsee mitään.

Edistys ei ole mistään kotoisin.

Totuus ei ole mistään kotoisin.

En halunnut esittää mielipiteitä. Halusin puhua totta. Vaikenin.

Kaipaatko huomiota vai tuomiota?

Talo purettiin purreksi.

Puhu: valhe. Vaikene: elämänvalhe.

Suomalainen on järkevä ja hygieeninen, jaksaa odottaa puun kuivumista, maan kuivumista, kielen kuivumista, ennen kuin sytyttää kuluttavat tulensa.

Kirjoita lauseita kojeillakseni, tarkoittavatko ne vielä (tai enää) mitään.

[Kurillani jätin kirjoitusvirheet paikoilleen.]

Merkitse. Meitä merkitään.

Kaivata Jumalaa, kaivata Ääntä, josta ei voi puhua.

Kuvat tulevat saataville kuin sanat. Sanoille tulee kauhea kiire.

Älykäs nuori uskoo järkeensäkin. Tyhmää.

Onko Lunastaja hävennyt puolestamme?

Että kulttuuri on jotain noloa niin kuin kaikki.

Tyylikkäästi ja oivaltavasti muotoiltu lause, pelottava
ajatus, että runoudesta on tullut designin laji.

Truismi

Havainnollinen esimerkki truismista: luonto ei ole tiede.

Älä usko peiliin. Mitä enemmän olisi syytä nähdä, sitä varmemmaksi kivettyy, eikä näe.

Jos perustaisin psykoanalyyttisen (tai aihetta käsittelevän) blogin, sen nimi voisi olla Transferenczi.

Luonnontiede, että pääsisi ihmisen ohi.

Nämä ovat alkuinnostuksen fragmentteja.

Ne, joilla olisi sanottavaa, eivät sano mitään. Näin voi käydä.

Jos tietäisin paremmin, avaisin suuni.

Tämä koskaan sopimaton sovinnaisuus.

Usein arvostelukyky estää arvostelemasta.

Sovinnaisuus, koskaan sopimaton.

Runo pyörii pyörällä päästään.

Moni huolekkaana, harva huolella.

Käsi sydämelle, voiko kukaan meistä sanoa varmuudella yltävänsä edes todelliseen keskinkertaisuuteen?

Normin ongelma: kuka kannattaa sitä aidosti?

Suomalaisen muotokuva

Suolta tuli, suotta häpesi, suohon sortui, suoriutui.

Suoriutuminen on surullinen tapa kuolla rämeeseen.
-Kari Hongisto

Kun vartumme toisiimme, syntyy läpitunkematon.

Missä on paras kysyä, mistä tässä kaikessa on kyse?

Ilmasto lämpenee, ruuti kuivuu.

Toivoa, että inspiraatio osoitetaan merkityksettömäksi, jotta voi vapautua siitä.

Kuin aforismi leikin itsenäistä.

Muunnelma 3

En kasva ulos unelmistani. Taidetta en kannata.

Päinvastoin. Päinvastoin. 

Muunnelma 1

Kuka vartioisi itsensä vartijoita?

Muunnelma 2

Ymmärtämättä on hyvä olla:
Ihminen on minkä ymmärtää. 
Ymmärtäminen on surutyötä.
Toisen ymmärtäminen, itsensä.

Tiedän, en halua ottaa kantaa.

Juurilla on ahdasta.

Kaikki tästä on yl(e)istys.

Kaikille kuuluu sisäinen Otaniemi.

Sitten?

Kuka sitten on runoilija?

Irvailija teeskentelee myötähäpeää, uskottelee sen todistavan jostain. Mitä me teemme sillä?

ymmärtää
hämärtää

hämärtää
ymmärtää

Jos runoilija ei kirjoita itsestään niin kuka sitten?

Voinko löytää itseni toisen luota?

Kirjoittamisesta on tullut minulle vetäytymisen tapa, vaikka se voisi olla muuta.

Kummallista, miten runolliselta tuntuu enin siitä, mitä saatan hajamielisesti hokea itselleni itsekseni.

(Itserakkautta eittämättä.)

Ajatus on vanha mies, joka ei ole sukulainen.

Et voi astua kahdesti samaan virkaan.


Et voi astua samaan virkaan kahta kertaa.

Miten on kaikista maailman asioista mahdollista vihata toisia ihmisiä, ja useita kerralla?

Pelkkä saman lauseen toisto pienin variantein voi aforistiikassa luoda vaikutelman, että turhamainen kirjoittaja haluaa "patentoida" kaikki muunnelmat. Turhamainen kirjoittaja tietenkin keskittyy välttelemään kompromettoivia vaikutelmia.

Ulos, kirkastoon!

Kaksi pahaa: vainoharhat ja myötähäpeä.

Nuorta suojelee vain ennakkoluulo.

Jokaisen idean ei tarvitse olla kirkas.

Mutta jos oma ajatus ei tunnu siltä, se ei ole.

Isäntaivaallisuus; isänmaallisuus.

Kuoleman voitto,
usko tähän eroon.

Aina sama: val(i)taan kuolematon, kuollut.

Ei mahdu järkeen. Ei näe järkeään pidemmälle.

Vastustus todistaisi idean radikaaliksi.

Reps

Ihminen ajautuu verkkoon ja repeää.

Tärkein ei ole voimavara.

Oυκ αγαθόν πολυκοιρανίη. Eίς κοίρανος έστω. Koira älähtää, karavaani kulkee.

Kaikki ajatustyö on itsepäistä.

Talous on aisti.

(Huomasin kirjoittavani "Talous on aids"...)

Toinen uhrautuu, toinen uhriutuu.

Nihilismi on absolutismia ja absolutismi nihilismiä.

Tämä on muistutus. Tieto on toisaalla.

Monen jalka jää oven väliin.

Niin maailma toimii. Älä sinä.

Millainen olisi kirja, jonka kirjoittaisin vapautuakseni?

Onko ajattelijana väistämättä suljettu flow-tilan ulkopuolelle?

Olen sekaisin mutten välinpitämätön enkä pakkomielteiden vallassa. Tämä tila sopii runojen hiontaan.

Harjoittelen ensimmäistä askelta, jotta joskus pysyisin liikkeessä, joka on sanojen välissä.

Olisi päästävä liikkeelle. Harjoittelen lähtöä.

Mielipide, eloton mielikuva, mieletön, kuvaton.

Siinä, minkä antaa ymmärtää, ei ole mitään ymmärrettävää.

Jos on mieltä, ei tarvitse miettiä.

Niin suurta ei ole, että olisi suunnaton. Taivaanranta on maalattava aamuin illoin.

Mitä leipääntymisen mahdollisuus kertoo maailmasta?

Rajatta lähestyä uskoa, josta epäily syntyy.

Mikä olen ajattelemaan näin tai noin?

Kuka ottaa vastuun, kuka haalii vastuullisia tehtäviä.

Hypätä, potkaista maa altaan.

Tiedemiesmyytti

Sen me loimme, sillä meitä houkuteltiin älyn avaruuksiin, eksymään.

Että on mennyt minä jota rakastaa.

Maamme, suolen ja suonen välissä.

Täällä on sellaista, että on sanottava jotain niin tyhmää kuin sanottakoon vaikka "ihmiset ovat tyhmiä".

Meidän on tultava turvallisemmiksi.

Voi taipuneita tahtoja!

Eikö tekemästään kaikkein oudoin ole kaikkein ominta?

ihmisen kanssa ei voi elää niin kuin kirjojen kanssa eletään.

Keinopyhä.

tai:

Vallalla on tämä tai tuo käsitys.

Niin metsä vastaa, kun kukaan ei ole kuulemassa.

Jos olen epävarma, kukaan ei ole puolestani varma!

Huono juttu

Niin makaa kuin petaa. Väkisin.

Harvoin puhutaan Jumalan rajattomasta älykkyydestä.

Kaiketi Hänen ei tarvitse oivaltaa mitään.

Äimistyttävintä on vapautua.

Liikkeet hajoavat, pysähtyneet sulautuvat.

Vaikka sanojen painaminen olisi vapaampaa kuin rahan, niin suurimmat kansallistetaan.

Jossain kaukana olon takana se seuraa.

Ei tuo halua olla itsenäinen vaan hallita toista.

Maallikot pelkäävät ripittäytymistä.

Kaikkia hulluuden polkuja ei kukaan seuraa.

Tai kartoita.

Onko antimodernia vastustaa mielipidetiedusteluja?

Rahaahan huijarit hamuavat, rakkautta harvemmin.

?

Kuinka kukaan voisi suojella omaa viattomuuttaan?

Traagikko. Teki jo nuorena turhia uhrauksia.

Kaikkein traagisin on väärä uhraus.

Olo on suhde.

Pitkäkestoinen toisto voi aiheuttaa epämukavia tuntemuksia.

(Canon DIGITAL IXUS 100 IS -kameran Aloitusopas)

Valinnanvara on vahvoille.

Toinen haluaa kasvaa, toinen kasvattaa.

Konservatiivit ovat jo kauan ounastelleet, että tyhmyydestä tulee pula.

Joka ei uskalla kirjoittaa, harjoittelee puhumalla. Kenelle tahansa samaa.

Variantti:

Sananvapautta ei opi arvosanoista.

Miten monta kirjoitustaitoista sukupolvea tarvitaan siihen, että tulee ensimmäinen, joka uskaltaa?

Sananvapautta ei opeteta arvosanoilla.

Valta palkita, valta tuomita.

On epäluuloisuutta, joka tulkitsee pyyteettömän kyynisyyden pahansuopuudeksi.

On hyväuskoisuutta, joka tulkitsee pahansuopuuden pyyteettömäksi kyynisyydeksi.

Epäily on ymmärryksen edellytys.

Voiko ihminen kärsiä yksinäisyyden puutteesta?

Ilman skeptisyyttä ei ole ymmärrystä.

Kontingenssi pelottaa. Sanat, asiat, itse.

Kertoisiko musiikki minusta vai olisiko kertovinaan.

Että kirjoittaisi runon, joka ei pakene henkilökohtaisia merkitystihentymiä.

Levottomuus paljastaa olennon energian.

On asioita, joita voi tutkia vain runouden keinoin. Nämä asiat eivät ole täysin asioita.

Miettiä, mitä tekisi elämällään – ehkä elämänmuotomme on juuri tämä.

Itsestään hän puhuu, tai itsekseen: joskus on puhuttava ääneen, että kuulisi omat ajatuksensa.

Jos tietäisin elämästä kaiken, kuvitelmani eläisivät puolestani.

Pidän itseäni kesken. Niin on.

Kehitys puutteenalaisuudesta aatteenpulaisuuteen.

Jälkiviisaus on enimmälti ennenaikaista.

Kevät. Tytöt kihertävät.

Rajojensa sisältä löytää vieraat rajat.

Jokainen löytää rajojensa sisältä loputtomasti vieraita rajoja.

Tunne itsesi! Miksi?

Olisi syytä siirtää rajat itsen ulkopuolelle.

Kulttuurinen tyhjiö täyttyy aina.

Kulissit ovat pystyssä, näyttelijät horjuvat.

(muistivihko 14.1.-08: "kulissit ovat pystyssä mutta ihmiset horjuvat")

Hyve-etiikka sievistyy luonne-estetiikaksi.

(muunnelma parin vuoden takaisesta muistiinmerkinnästä)

Kaupunkeja ympäröivät arkkitehtuurin kaatopaikat.

Toisen mieli oman mielen piteessä.

Yhdelle hullulle ei riitä yksi vastaus.

Minulla on kummallinen taipumus kirjoittaa painettuina samanmittaisten lauseiden pareja tai sarjoja.

Jos tuntisimme toisemme, tietäisimmekö mitä tehdä?

Viisauden alku on lähimpien tai kauimpien tosiasioiden tunnustaminen.

Ajatuksilta jää vain aika.

Kyse on mielen liikevoimista.

Onnen tilassa jokainen ajatus on aikaansaannos.

Kaikki taito on mahdollisen taitoa.

Ekspertit

Eivät suostu näyttäytymään tietämyksensä aukoissa.

Luetaan siinä valossa, joka ei heijastu tekstistä.

Yritän tavoittaa sen pienen lisäyksen, joka kumoaa painavimman vastalauseen.

Hyvä on, keskinkertaisuus kertautuu.

Sinnittelevät instituutioissa, joihin astuivat valmiiksi järkyttyneinä.

Riistäkää, riistäkää niin että raaskivat riistää.

Helpointa on kirjoittaa siitä mistä ei tiedä mitään.

Sivistys on parasta politiikkaa.

Maailma on harhainen paikka.

Mikä taito tänä päivänä takaisi suurimman vapauden?

Pihlaja on suomalaisten pyhä puu. Pihlajanmarjat ovat happamia.

Helvetti soikoon, sanoi hevari.

Ei mikään koskaan mene kyseestä?

Kokonaisuuksien outo merkkijärjestelmä.

On vaikea ajatella kuvin, kun mielikuvissa vallitsee kaaos.

Sanoja, halpoja massatuotettuja komponentteja.

Tuskaisena pitkästyy huonosti.

Klisee, valta-ajatus.

Peri-inhimillistä: itsenöyryytys ei vaadi toisen läsnäoloa.

puhkisoitettu kansa

Nimet unohtuvat yhteyksiinsä.

Toinen on helppoheikki, toinen vaikea-.

pro- & instituutio

Jos ei raha meitä orjuuta niin kieli.

Ihmisten parissa, toisin kuin jumalien, on taisteltava epäuskoa vastaan.

Eikä meitä luulo luonnostamme lannista!

Teksti on intiimein julkinen paikka.

---

Tiedonvälitys on tehotonta voimansiirtoa.

Vaikkei toinen olisi tyhmempi niin yksinkertaisempi kuitenkin.

Kunnes lopulta elämme ihmettelemällä.

Kunhan on varaa hyvyyteen, kauneuteen ja totuuteen, niin kaikki on kunnossa.

Mieluummin synkkä kuin totinen.

Konservatiivi ei voi haikailla menneitä.

Turhautuneet valistajat, rikkiviisaat.

Vain harmiton konservatismi on aitoa.

Mistä ihan kiusa, jolla kirjoittaisi kirjan?

Jos runoudessani, jos sitä on, on jokin voima, se on raivo, tunne, jonka tunnen huonoiten.

Olisipa minullakin tuottoisa sukutila, ettei tarvitsisi kommentoida kaiken maailman asioita.

omanapamansikka
muunapamustikka

lumi, kylmäksi lämmin

puolesta matkasta tulisin itseäni
vastaan

Uskallanko ajatella yhtenä miehenä?

Eikö olisi tärkeää vain näyttää, että tähänkin pieneen koloon voi juuttua?

Hänet opetettiin vihaamaan lähimmäistä maailman sijaan.

Nöyryys jäi vaille kohdetta.

Lumi on oudon aistillinen asia niin kylmäksi.

S'excommunier

Voiko paavi julistaa itsensä pannaan? Jos voi, kenellä on valta purkaa panna?

Olen selälläni,
koetan nähdä
katossa muiston.

Oi kansa, kansa
tai kehen voisin
vedota, kadotan
kaikki kynäni.

Kun ei myödä, oppii antamansa vaikutelman.

Kaikki pyhä häpäisee. Nöyryytys syö lapsensa.

Itseluottamus, miten perustelet sen tieteellisesti?

Koston kirkas paatos. Sankaruudellinen hahmotuskyky.

On loputon mutta.

Järjestys olla pitää. Hyvien asioiden hyvin toimiva järjestys.

On se kirotun hankalaa, kun haluaa olla riippumaton mutta itseluottamus puuttuu.

Toispahainen ei ole omahyväinen.

Kuka pelastaisi marttyyrit?

Roolipeliyhteiskunnassa ei puhuta roolietäisyydestä.

Kerskaus

Itsekritiikkini on liian ankara ainoastaan suhteessa lahjoihini.

Kuinka ihmisestä tuli humanisti?

Pidän rakeisista, lähes monokromaattisista kuvista.

Hajoaminen on porvarillista.

Tietoa ei ole, on vain selvitystyötä.

Todellisuus on huono kompromissi.

Onko kaikilla suomalaisilla varaa panostaa kynään ja paperiin?

Valistus kuoli järjestelyihin.

Minne ikinä kannettavani lasken, esineitä katoaa kuvaruudun taakse.

On järkähtämättömästi pidettävä kiinni varsinaisesta epävarmuudesta.

Missä taiteenlajissa
asiat voi asettaa
sellaiseen järjestykseen
että niihin voi uskoa?