Internet on on uusi Golf-virta, jonka myötä meille virtaa Amerikan iloton hukkalämpö.

Olisinpa niin tietävä, että sanani kuuluisi kuiskattunakin.

Lyhyesti sivistyksestä ja lukutaidosta: merkitys ei edellytä dramaattisuutta.

[Tämä oli jäänyt julkaisematta 9. helmikuuta. Syitä voi keksiä.]

 Kerään sanoja, kunnes en ole muuta.

He saivat toisen tahdon oman tahtonsa läpi.

Ikään kuin olisin vasta nyt oppimassa kirjoittamaan. Olen taistellut outoja, vaikeasti nimettäviä vastustajia vastaan.

Ne! Ne uppoutumisen hetket, joina kirjoittaminen muuttuu pelottomaksi…

Emme käsitä öykkäriyttä. Se ei istu ihanteisiimme.

Uho myy.

Milloin tulee surullisten vallankumous?

On talvi. Pelkään, että merkitys lakkaa merkitsemästä.

Miten on mitään. Miten mikään käy ilmi.

Aika on sellainen, että ajan kuvaan on vaikea uskoa.

Rauhanomaisuus, arvokkain omaisuus.

Pitäisikö puhua tunnemausta?

Maailmassa on hankalaa se, että pitäisi jaksaa uskoa muuhunkin kuin Jumalaan.

Olen kiteyttäjä, tuolla jääkentän, täällä lumitähtien.

Suuaukon suunnasta riippumatta ihminen on pirun pesimäpönttö.

Aforistiikan vuosituhantinen perinne on valmistanut vaalijoitaan tähän aikaan, jossa kaikki lausumat voidaan irrottaa asiayhteydestään.

Emme tiedä, mikä hyöty tietoisuudesta on, mutta sitä suurempi on syy herätä.

Valta puhuu siellä, missä kieli kuolee.

[alkuperäinen, tarkempi]