Lyhyesti sivistyksestä ja lukutaidosta: merkitys ei edellytä dramaattisuutta.

[Tämä oli jäänyt julkaisematta 9. helmikuuta. Syitä voi keksiä.]

 Kerään sanoja, kunnes en ole muuta.

He saivat toisen tahdon oman tahtonsa läpi.

Ikään kuin olisin vasta nyt oppimassa kirjoittamaan. Olen taistellut outoja, vaikeasti nimettäviä vastustajia vastaan.

Ne! Ne uppoutumisen hetket, joina kirjoittaminen muuttuu pelottomaksi…

Emme käsitä öykkäriyttä. Se ei istu ihanteisiimme.

Uho myy.

Milloin tulee surullisten vallankumous?

On talvi. Pelkään, että merkitys lakkaa merkitsemästä.