Teen asiat vaikeilla tavoilla. Se kannattelee minua vaikkei kannata.

Vapaa taiteilija olisi vapaampi kuin unissaan.

 Tavoittelen omaperäisyyttä. Olen siis klisee.

 Lyyrinen? Lähes nyt.

Ajatuksen tasolla, monessa mielessä.

Toisinaan peilistä näkyy läpi ja soperrus puristuu sanoiksi vaivoin.

Vaikea mieli, tahto, tahtoo, mielii vaikeaa.

Tajuisuus on vaikeaa, jos mielii tajuta kaiken.

Runous ei ole merkittävää, runous merkitsee,

minkä vain, mitä vain.

Vaikealta tuntuisi kuvitella ihminen, joka ei usko uniinsa edes sen vertaa, että pitäisi niissä niissä näyttäytyviä aihepiirejä merkityksellisinä.

Valta näkyy siinä, mihin yksilön on sopeuduttava. Siinäkin se näkyy, milloin näin sopii väittää ja milloin ei.