Väkisinkin sitä tulkitsee ja aina jotenkin väärin.

Voiko omasta mielivaltaisuudestaan tietoinen ilmaisu olla poliittista?

Olenko onnistunut vai epäonnistunut, jos minua on vaikea lokeroida?

Kulttuurin kuluttaja kuulostaa maaperän köyhdyttäjältä.

 Läheltä kuultuna satakielikin on sotakieli.

Vastustan kaunisteltua matalamielisyyttä ja sorrun siihen itse. Tämä on totuus kaikesta mitä teen.

Vaatimuslista ei synnytä loistoa. 

Tiedän tämän mutta vaadin silti.

Ahkeran sanankäyttäjän tunnistaa laiskoista sanoista.

 Voiko kirjoittamalla vapautua vaiko vain sotkeutua?

Jotain aavistuksen falskia siinä aina on, kun ulkopuolisuuden kokemukset yhdistävät meidät.