Syyspimeä, mikä
on maailmankaikkeuden markkina-arvo?

mieli hajoaa maailman

teille

joka ikiselle

pitää olla joku josta välittää

ettei tarvitse välittää

teistä kaikista

muista.

Itsekeskeisyys, kuin rakkaudentunnustus ilman rakkautta.

Miksi olen niin hätääntynyt siitä, että yksi muistikirjoistani on kateissa?

Humanismin puolustus

Siinä, että katsoo eettisten ihanteiden koskevan immanenttia reaalimaailmaa ja aktuaalisia tilanteita, ei ole kerta kaikkiaan mitään häpeämistä.

On olemassa suuri joukko ihmisiä, joiden mielestä on hurskasta pitää ihmisluontoa pahana ja toimia tässä maailmassa tämän oletuksen mukaisesti.

Liian suuri osa yritteliäisyydestä hukkuu laiskuuden peittelyyn.
Liian suuri osa terveydestä hukkuu sairauden peittelyyn.
Liian suuri osa järjestä hukkuu hulluuden peittelyyn.

Kansalaisyhteiskunnasta

Olen vasta päälle kolmikymppisenä heräämässä tajuamaan, että pakkolaitosten ulkopuolellakin on toimintamahdollisuuksia.

Eikä tarvitse aina pitää itseään nenäkkäänä.

Laiskuuttaan ei pidä peitellä, jos haluaa saada jotain aikaan.

Romantiikan käppyrä

Olen jossain määrin vieraantunut filosofisesta keskustelusta. Siihen osallistuminen tuntuu hieman epämukavalta ajatukselta. Seksuaalisen estyneisyyteni, sublimaatioluoton, varassako minä tuota kaikkea nuorena jaksoin hamuta?

Kirjat ovat kuivia, käsitteet kylmiä, emmekä me ymmärrä toisiamme kuitenkaan.

Osallistumista kaihoan, vaikka asiat ovat pelkkiä väärinkäsityksiä.

Mitä jos vain alkaisin piirtää, luovuttaisin itselletärkeilyn ja alkaisin piirtää?

Koko aikuisikä sen ihmettelyä, että voi puhua vieraiden kanssa.

Kynäni katoavat sänkyyni.

Helvetti: miten vaikeaa on kunnioittaa ihmistä!

Myöhäsyntyiselle kesti kauan tajuta, ettei pelkkä pidättyminen riitäkään.

Pakkohan näiden sanojen välistä on jokin rako löytyä.

Mutta kuka haluaa katsoa?

Olisi katsottava kahdesti, miltä täällä näyttää.

Karrille kiitos neuvoista

Ei saisi pelätä toistoa.
Pitäisi lopettaa toiston pelkääminen.
Pitäisi antaa toiston toistua.
Toistanhan minä itseäni. Muutenkin. Muutoinkin. Ketäpä mitäpä muuta.

Ajattelen Norjaa, niin kapea maa.
Kapeahko on Suomikin.

Normaaliuteen ei ole luottamista. Sille on uhrattu liikaa, ja jokainen normaali tietää sen.

Kone anoo armoa: "Olen robotti, en ihminen!"

Yritän kirjoittaa. Miten niin pienet sanat voivat liikuttaa näin isoa päätä?

Otsikko, fragmentti ja alkulause.

Väärin kirjattu elämä

ja ajatus, hirtetty zeniittiin.

---

Sokotra.
Kuu on kohtisuoraan yläpuolellani.
Kun otan askeleen, taivaannapa kulkee kuussa viitisenkymmentä metriä, jos taivaankappaleiden liikkeitä ei oteta huomioon.

---

Tähän kirjoitetaan epäillyn nimi.

Virallinen selvitys pitää harkita hengiltä, runoa ei saa. Sana on epäoikeus.

Pukeutuminen on primitiivistä byrokratiaa.

Sielu se silkkivuori.

Paratiisissa ei ole edustustoja.

Millainen on maailma, jolla on yli kuusi miljardia nurjaa puolta?

On tylsää viilailla pois tekopyhyyksiään.

Oltavaa on, vaivoin sanottavaa.

Toisen seikkailu, toisen ajatus.

Kauneimman tahtoo merkitä muistiin
vasta kun on unohtanut.

Täytä
lumi
taivas!

Muotoilematon tavoiteohjelma

Strukturoida pieni erityinen yleinen.

Turhahan oisi kirjoittaa, jos kukaan ei kaipaisi sanoja.

Tämä ei ole itsestään- vaan itsekseenpuhumisblogi,
panen tyytyväisenä merkille.

Toteutumaton tavoitteeni on ilmaista tärkeät asiat vähin sanoin, avoimesti ja yksinkertaistamatta.

Sillä ei ole merkitystä eikä silläkään ehkä, mutta sillä, että uskaltaa sanoa, on näemmä aina.

Ehkä itse ei tiedä, kärsiikö uskalluksen vai sanottavan puutteesta, ennen kuin on pakottanut ajatuksensa kirjalliseen muotoon.

Mielipidekirjoitus

Minulla on vasemmistosympatioita; oikeistosympatioita samoin, mutta vähemmän.

Arvostan tervejärkisyyttä; luonteenlaatuna, en oppina.

Lohtua

Gmail-laatikkooni löysi tiensä viesti, jonka mukaan olin voittanut Microsoftin arvonnassa lohdutuspalkinnon, "vain miljoona dollaria".
- Ääh, roskiin.

Päivän sitaatti

Väitän kiihkeästi, että ihminen tarvitsee sellaista luettavaa, jota ei tarvitse pelätä.
- Kemppinen

Ihminen tarvitsee myös paikan, jossa voi lukea pelotta: Koti, lapsuuden ympäristö. Seinäjoen kirjasto, jota rakastan kiihkeästi ja sikäli vähän jännitänkin.

Sisäisen elämän diktatuuri... Olla nöyrää poikaa, kirjata kärsivällisesti sanelijan oikut. Seurata sisänmaan kutsua yleismaailmalliseen lojaliteettikriisiin...

Henkinen potentiaali rakentuu pienistä kulttuurieroista.