26. 7. viime vuonna

Kesä on herättävä öineen päivineen.

Rooli piiloutuu esittäjän taakse.

Epäilyttävä ruumis: vaatteet tuntuvat ihon alla.

Vihko on huuliharppuni.

Vastaus on puhdistus.

Maisemat tulevat mahdollisiksi.
Maailmanmaisemat.

Aloin aavistella lataavani lauseisiini liikaa. Katsotaan, viekö tapa turmioon.

Valitsin sentimentaalisuuden. En muuten pärjää.

Psykoanalyysi: kahdenkeskinen neuroosi privaatin neuroosin ratkaisuyrityksenä.

Akateemisessa kirjakaupassa

Huumori on runouden edessä, runous huumorin takana.

Miten tilani tulisi artikuloitua sanoiksi?

Ne kolmekymmentä ensimmäistä vuotta ovat aivan mahdottomat.

Maailmassani on liikaa yksityiskohtia.

Olisi kirjoitettava niin, ettei mikään sävy uuvu.