Herran pelko, pelon herruuden taju.

Mitä lukee, sitä tukee.

Ei rantaa rakkaampaa vettä.

Ruumis on uusi sielu, keho uusi henki.

Sanamagiaton! Kieli! Jää ihmisen jälkeen.

Draaman kaari: ensin näyttää, sortuu sitten todistamaan.

Aiemmat lapsellisuudet ovat myöhempää aikuisuutta. Aiempi aikuisuus on myöhemmin lapsellista haihattelua.

Käskikö joku meitä kantamaan esi-isiemme ristejä?

Niin metsä vastaa osapuilleen.

Metsä osapuilleen.

Tie on kaksisuuntainen mielialahäiriö, suunnilleen.

Opista kaatuvat tieteiden ojiin.

Päästäni irtoaa hiuksia ja äänteitä.

Valta tulee tarpeeseen.

Sekasorrossa sokeakin ampuja löytää jyvän.

Älyäjä jättäytyy.

Tieteiden ojista tiedemiehiä.

Taide on moniongelmainen, tiede on moniongelmainen, valtio on moniongelmainen.

mielin määrin mielin kielin, niin määrällisesti kuin laadullisestikin

suomi on itsenäinen vaitiolo.

Häpeän piru on voimakas piru.

Ikivanha?

Keskus ei keskustele.

Traagisessa valossa maailma on koominen.

Koomisessa valossa ihminen on traaginen.

Kynällä maata ja ilmaa voi hieman tiivistää.

Ajattu.

Ihminen, koottava luontokappale.

Pään kautta oppinut kanta.

Jälkiviisaus pelottaa.

A-ikuinen on epätäydellinen.

Sukupuolet erottaa suupielistä.

Miehellinen nainen, naisekas mies.

Vilpittömyys ja rakkaus metsästävät neitseellisessä erämaassa.

Seikkailen seikkoja uniini.

Iän myötä ihminen löytää itsestään uusia kriisejä.

Raudan ja nahan liitto.

Naudan kesyttäminen, rahan villitseminen.

Kirjavoida, virtautua
kerätä unesta:




Psykodialyysi.

Tiedätyshoito.

Muistomerkillinen pikkuvirhe.

Aforistiikka, loppukaneettien paniikki.

Nykyaika on leuto marraskuinen maanantai. Harmaa ja kirjoittamaton.

Mitä on tämä?
Joka päivä unohdan
tuhat runoa.

Mitä tämä on?
Unohdan joka päivä
tuhat runoa.

Taide, liian teknistä terapiaksi.

Kaikki ilmeistä, ei mikään erityisen selvää.

Tiedän mitä teen, en tiedä
mitä
sillä teen.

Puumajat maatuvat.

...

Maatilat maatuvat.

Mäkituvat maatuvat.

Valittu vaikuttaa huonoimmalta, jos ei ole aivan paras.

Esi-isät yhä maakuopissaan, suurjuoksijat lähtö-

Rykäistä rykimättä.

Minkään taiteenlajin ei tarvitse jäädä näpertelyksi.

Maailma on vaihduntakuvio.

Väittämä, jäät yksin järkytykseesi.

Narkissos: Sua lähde kaunis katselen.

Luonto, puhdas peili?

Ajattelee, miten sanoo.

Miten sanoo, ajattelee.

Suomi on ohjelmointikieli.

Perin, teen, kieleni kiinni kylmässä raudassa.

Perisynti on traditio, korjaamattomaksi uskottu.

Tiedän, kuka olen, kun olen oikein heikko; kuka olen, kun olen vahvempi?

Suomalainen menee treffeille kun työhaastatteluun.

Kansissa kannettava rituaali.

Autuas autoritaarisuus: oikean opin ei tarvitse tuntua mielekkäältä.

Kuka on läsnä yhteiskunnassa?

Katse, ainoa paikka maailmassa, niiden silmissä, joiden silmissä on.

Ei siitä perustelemalla tule perustellumpaa.

Teknologia on
luottamusta luontoon, syöminen
on luottamusta luontoon.

Käveleminen...

Perusteeton, sitä vasta perustellaan.

Vieraan pelko kasvaa tutuksi luullun sisällä.

säädyllinen syrjäytyy
sävyisä syrjäytyy
sydämellinen syrjäytyy
sivistynyt syrjäytyy
sillä sivistys syrjäytyy
syvällisyys syrjäytyi hetki sitten

Orjuudessa on tuskin ajatusta.

Nöyristelevä syrjäytyy.

Vaatimattomuutemme on riistetty.

Tyyni vesi kuvastaa taivaan.

Estääkö taivas kaloja uimasta, korvaako linnuilla?

Työnnät napit korviin, painat
katseesi alas, vaikka pilvissä soisi
ennenkuulumaton musiikki.

Mietelauseen lopussa on piste. Koettakaamme seurata sen liikettä muiden pisteiden suhteen.

Pitää puhe. Aisoissa.

Pitää puhe. Kurissa.

Harkittu ristiriitaisuus ei korvaa vaikenemista.

Ajatella: "Luulen, että rakastan."

On taiteilijasieluja, joille politiikka on itseilmaisun jatke tai laji.

Aiemmasta ilmenee, etten kyennyt erottamaan rakastumista kohtalonuskosta.

Sanatkin tukevat toisiaan.

Kirjoitan, koska en älyä.

Kirjoitan, koska älyni ei riitä eikä auta.

Rakastuminen on yksi niistä kohtalonuskon muodoista, jotka yhdistävät ja erottavat ihmisiä.

Eivät he psyykestä ole kiinnostuneita vaan sen hyödyntämisestä.

Oppinut, oppimattomaksi kasvanut.

Lukeneiston aika on ohi, ei lukeviston aika.

Tylsyyden hyväksynyt ei poseeraa kyynikkona.

Barbaarit juhlivat norsunluutorneissa. Puolueettomuuden linnakkeet häväistään.

Lapselle ruokaa ja tietoa, aikuiselle päihteitä ja mielipiteitä.

Uni on yleinen asiayhteys.

Ahdas mieli, ah, herkkä sielu.

Periaatteen etsijälle tarjotaan terapiaa.

Jumalisuus on häikäilemättömyyden korkein aste.

Nihilismin käärmeöljy, että voisi päättää miltä tuntuu.

Alat ovat alamaisia.

Onko selvempää rappion merkkiä kuin nulikkamainen ja tuhoava vanhoillisuus.

Pienimmät teot, tarkimmat teologiat.

Halveksittavaa on vain halveksunta.

Tuuman toimi.

Lähinnä on laittomuuden tila.

Puhutaan työstä, tarkoitetaan rahanviljelyä.

Lahjojaan ei valinnut, lahjojansa vain.


(Lähtökohtana Lassi Kämärin aforistinen väittämä: Lahjojaan ei voi valita.)

Hiushalkeamista vesi löytää paikkansa.

Motto: kiteyttää liuennut myrkky.

Inhimillisyys ei ole kaiken sisältävä tyhjä.

Kerta kaikkiaan, kenties toinenkin.

Raskas mieli, painava, täysi.

Kun voi tulla sanoneeksi, puhe vaikeutuu.

Vapauteen uskotaan, ahdasmielisyys todetaan.

Tieto, usko, ateismi: sama kosminen autismi.

Tämä itsestäänselvyys, että on arvoitus.

Pidempään tekstiin voisin piilottaa asenteeni.

Pidempään tekstiin saisin asenteeni piiloon.

Kirjallisuus ei saa estää kertomasta.

Mistä on kysymys kotoisin?

Karelianismi ja russofilia, sama torjutun kaiho.

Kirjoista tieto, elämästä taikausko.

Rakkaus vai kertomus?

Tee kirja kokonaan ja hyvin, opi kirjallinen tietämisen tapa.

Sanasta miestä, rahasta asiakasta.

Intiaaninimeni on Ei aivan uskaltanut rakastaa.

Mieleni pyrkii koteloimaan vierasesineet

Tekijän on keskeytettävä tutkimus mutkistumisen vuoksi.

Olen haaveilija: minulta puuttuu unelma.

(Olen kirjailija: minulta puuttuu kirja.)

Ihmettelykykyä voi kehittää, tuskin kuitenkaan systemaattisesti.

Erotan vaivoin itseilmaisun itsemainoksesta.

Virtuaaliläsnäolo ei riitä, se siis viettelee.

Jekyll, Hyde ja kolmannen korvapuusti.

Maailma valmistuu, työ työn jälkeen häviää tuottamattomiin.

Kirjasto, akvaario, johon uppoutua.

Muistomme, tuskin muodoltaankaan samat.

Musiikki, kuuluvaista maailmaa.

Ymmärrys nimeää käsitteen, joka nimeää objektin.

Ennustus pyhittää ennakkoluulot.

Atomystinen maailmankuva

Täydellinen maailma koostuu täydellisistä asioista täydellisessä, kuohuvassa sekasorrossa.

Pitäisikö kristinusko unohtaa, että kristintoivo ja kristinrakkaus pääsisivät esiin?