Kuvittelutaito on tarpeen kotona, maailmalla jotkin muut.

Rähjä vai ehjä tyhjä?

Minulla on epäilykseni. Lapsi ei ole uhka, koska lasta ei tarvitse ymmärtää.

Minkä he sallivat lukea hyväkseen?

Ei ole hyväksi lukea ajattelemattomien tekstejä.

Elän ajassa, jossa uskontoa kummallisemmat ajatusloikat orientoivat ja motivoivat elämiä. On syytä nukkua.

Miksi se, mihin toinen turvaa, on toiselle myrkkyä?

Mitä kuuluu, älykkö? Kukin älyää puolestaan.

Keskimäärin ihminen, huojentavaa.

Kotiutua, hyväksyä hyvän mielivalta.

Hän sitoi kaikki merkitykset talonsa kivijalkaan. Mikä hänen itsensä olisi ollut; hän oli paikan mukaan.

Hallitsen: harkitsen ja kirjoitan.

Yksinvaltiaan uni on yksiselitteinen. Voi sitä, joka tulkitsee väärin.

Aika, jolloin koettaa kokea.

Runoilija huijaa itse itseltään rahat. Se on hyvä.

Niin toipuu kuin kirjoittaa.

nosto

Joka sota käydään rivien välissä.

Luottokolumnisti eläytyy kuvaansa ja kirjoittaa sille tekstin.

Etiikka ei kunnioita sopimuksia.

Vaikeinta vaan ei kuluttavinta on kannatella maailmaa ajattelemalla.

Inhimillinen lasten leikkiä.

Hallitsen kieleni, uni
hallitsee minut.

Enää kantoja.

Kirjoitan vaikeista asennoista.

Näkökohta näkyy kohta ellei tule päin näköä.

Sanat valitaan, sanat, valitan, vääjäämätön tärkeilee.

Ei selitä, esitän.

Aisti ei selitä aistillista, aistin aistimellista. Ei selitä, esitä, en.

Kuvaraastetta aamusta yöhön.

Haurauden suvereeni.

Suomalaiset ovat ansastajakansa.

Yritin vaikuttaa normaalilta, mutta lauseistani puuttui proosan klangi.

Valta vastaa tietoa todellisemmin

Raskas mieli etsii pohjaa.

Meitä nuorempien ei tarvitse olla ironisia. Maailma on.

Ilmaiseva mieli ei ole työtön.

että ihmiset asettavat tavoitteita ja että ne tavoitteet ovat mielettömiä ja heikosti sovitettavissa yhteen…

Voisinko luvata, etten aio koskaan halveksia itseäni nuorempia?

(Enkä vanhempia?)

Jaetaan päämäärät, taistellaan välineistä.

Yksityisiä sektoreita: liike-, perhe- ja tunne-elämä. Aineen- ja aiheenvaihdunta.

Teki kokeita monineulaisilla äänirasioilla, joita nimitti ääniharaviksi.

Siksi sukeutuu, miksi pukeutuu.

Yksityisiä sektoreita: liike-elämä, tunne-elämä, aineen- ja aiheenvaihdunta.

vallat, voimat ja vastuut, jotka kulkevat tikapuita ylös ja alas

abstrakti ajattelu häpeän sivuvaikutuksena

Päämäärä on päivämäärä.

Silmäterä piirtää ja kirjoittaa.
Ja se leikkaa maailman halki.

Aina en käytä sanaa aina.

Se, mitä huolimattomasti nimitetään ironiaksi, on ajatustyön jälki.

Kuvittele kulttuuri ilman itsetarkoituksellisen väkivallan ideaa.

Kyynelten läpi on helpompi nauraa kuin sanella tai argumentoida.

Kannus vai kynnys?

Kynnys vai kynnös?

Kynnös vai kaivos?

Kaupunki on kivinen pelloksi.

En jaksa kyntää niin syvältä kuin tahtoisin vaan pompahtelen kuopasta toiseen. Paino ei riitä eikä voima. Tätä on aforistiikka.

Aforistiikka on katkokirjoitusta.

Kaikki politiikka on paperinohutta. Kaikki kirjallisuus on paperinohutta. Kaikki sivistys on paperinohutta, ja kaikki raha. Minä työstän aina paperini puhki.

Onko se hullua vai oma avain?

Mitä enemmän valtaa, sitä suurempi vastuuttomuus.

Pikkuvanhuus suojaa aikuisuudelta.

Maa kallistuu taas ulkokurviin.

Yksiselitteinen on tylsä, se ei keskustele itsensä kanssa.

Maailmassa on pelkoni mentävä reikä.

Et voi palvella kahta herraa. Ryhdy konsultiksi.

Pelätä hulluutta, pelätä taidetta, pelätä tahattomasti pilkkaavansa jotain pyhää.

Kuri on kulttuurin lyhenne.

Ajattelen, hengitän yhteiskuntaa sisään ja ulos.

Ajattelen yhteiskuntaa, hengitän sisään ja ulos.

Aikuiset ovat taitavia tekemään asioista ansioita.

Toden jos näkisi, todennäköisesti tulisi hulluksi.

(Kiitos RK)

Lehti kääntyi, ennätimme ilmoitusosastoon, maailman keltaisille sivuille. Osoitus: ilmasto.

Aikuinen, epäikuinen.

Maailma eräässä mielessä.

Tie on kaksisuuntainen mielialahäiriö, suunnilleen, suunniltaan.

Sanoin, omin.

aforismi (kreikk.), epävuorosana

Juttu, kiljuttu, karjuttu. Kirjattu.

Puhun suomea, tuskin järkeä.

Tällaisissa aivoissa on paljon selittämistä.

Kalajuttu, karjuttu ja kiljuttu.

Juttu, torjuttu, tajuttu.

Juttu, karjuttu ja kiljuttu.

Piilotajunta, niin nähty.

Alussa oli että, eteen kasautui mutta.

Hieno, turha, fanatismia vieroksuva idealisti.

Kieltämättä nykyrunous perustuu halpaan työvoimaan.

Ihmisestä ihmiseste.

Joko kuulit ihmisestä, joka puhuu neutraalisti ihmisluonnosta?

Kokija kohdetta kireämpi.

Hioisin lohkaisematta.

silmäätekevä (s.) lipevyyttä sietävä henkilö

Ala, ala, alaston alaton ala!

Ole kimmoisa, 

maailma kova.

Romanttista on turha romantisoida.

Kaikki ei ole mahdollista, jokin muu on.

Tieto on tietämättömyyden täsmentämistä.

Sarjakuvasankarin selkeät aikeet ja tarpeet.

Sarjakuvasankarin selkeät elkeet ja tunteet.

Mikä kullekin on mielivallaton mieli.

Puhutaan tuhannesta kuunkierrosta.

Kokemusta on, se hakee minulta töitä.

Ihmisenä minua kiinnostaa asioiden luonne;

mitä ylevämpi, sitä latteampi, ja päinvastoin.

Aion maalata itseni nurkasta pois.

Voi aikoja, joita pidetään tiloina.

Itseäni

ymmärtääkseni olen

ajatellut ja pitäytynyt, pidätellyt ja ajautunut…

[11.12.-11]

Paljonko naapurisi ansaitsee vuodessa rakkautta? Tai kuussa?

Mielipide on vieraantunut ajatus, ajatus on vieraantunut mielipide.

Aika on ajatuksen puolella, viattoman ajatuksen.

Merkityksellistä! Merkillistä!

Toisiin kuulut, toisista kuulet. Luulut, luulet.

Suostui, suistui, soistui.

Tehdä ajateltavana.

17.3.-09

Tämä on vain henkilökohtainen rakkauteni.

Omavaloinen palaa peilitalossa.

7.3.-11

Entinen oikeamielisyys, nykyinen oikeassaolo, tuleva oikeistolaisuus.

Tämä on kertomus siitä, miten suomalainen oppii rakastamaan ihmisiä.

Asiatyyli on outo asia.

Paranoia on portugaliksi paraneia.

Kylmä kuin mielipide.

Tulevakin kului.

Mistä ei voi puhua, se vaikeutuu.

Ajattelu on paras toimi: se ei kytke mihinkään.

Ajattelu on paras toimi, mutta se ei kytke mihinkään.

Tunne itsesi; jos et tunne, ainakin ajattele itseensä viittaava ajatus.

Parantaako läpinäkyvä sumutus näkyvyyttä?

On vaarallista opettaa vastuunkantajille itsetuntemusta.

Tavallinen on sietämättömän erityistä.

Determinismi pätee, vai oletko muka kuullut jonkin vääjäävän?

Nurkasta näkee.

Maailmasta puhuvat, itsestään eivät osaa.

Aikayksikössä syntyy enemmän ongelmia kuin ratkeaa.

Tämän arkuuden myöntäminen osoittaisi jo melkoista rohkeutta.

Tahdotko tulla rakastetuksi vai ymmärretyksi?

Ennenaikaisen jälkiviisauden lajeja ja nimiä: historia, filosofia...

Kielten risteyttäminen on terapiaa.

Koskelassa jalankulkijat laulavat, kerrotaan.

Elämänvaiheet ovat elämänvalheita.

Murrosikä, että ihminen todella alkaa merkitä.

Mikä ikä se ikinä on.

Peilikuva on katsojan silmässä.

Vallan mukava mielipide.

17.6.2011 & tänään

Sinulle kasvaa kasvoja. Tarvitaan globaali talousjärjestelmä pitämään niitä paikoillaan. Liikkuva liikuttaja, naamiokone.

Todesta kukin osansa. Todestanz, otan osaa.

Vapaamielinen, vapaampi kuin mielipide.

Minkä osan todesta otan?

Todella vai ilman?

Todenkaltainen, kuolemanvakava.

Todesta ihminen ottaa sen mikä maistuu todelta.

Pelko suojaa vihalta ja viha pelolta.

Ajatus ylileveä liikutus.

Erään kolmivuotiaan sanoin

Se minussa nukkuu!

Ei muistan sitä.

 

 

Erehtyminen on inhimillistä, erityisesti rituaalinen erehtyminen.

rakastava taivas rakeita satava

Rakastaja muka? Helmoihin piiloutuja.

Rakastajako? Helmoihin piiloutuja.

Demagogia on taito käyttää raskaita sanoja kevyesti raskaissa yhteyksissä.

Todeta on tie-

toista; ajatella 

tuskin.

Kukaan ei ole elänyt elämää, josta tulee kirjailija.

Kieli: elin ja keino.

Hyväntekeväisyys. Mikä muu?

Vapaaehtoistyö ja kaikki muu.

Jos itse kirjoittaisi, kirjoittaisi toisin.

Nämä ovat vain puheen varmuuksia. Tekstin.

Kirjoittaisi niin että kaikki ymmärtäisivät. 
Puista tai kivistä, joita kaikki ymmärtävät.

Syntymääni seurasi öljykriisi.

Hän on taiteilija henkeen ja vereen, hän kerjää kritiikkiä.

Maailma on sekavampi kuin kieli: 
Maailma on sekavampi kuin sana.

aina kun palaan kotiin, kaikki on selvää, totta, kirjasta

Selkeä ajatus on selkeä asia, selkeä ajattelu ei.

Kompromissi: iso alkukirjain muttei pistettä

Minä te minua pidätte.

(vrt.)

Omaehtoisuusko?

Journalismia, joka ei puutu toisten asioihin.

Omaehtoisuskoko?

Jo kauppalassa meni sisu kaulaan.

Faktoista kylväytyy kunnioitus, realiteeteista kapina.

Lapsille kerrotaan se, millainen maailman haluttaisiin olevan: järkiperäinen, valistunut, oikeastaan aikuisempi kuin aikuisten oikea maailma.

Menestys, voimattomuuden menetys, viattomuuden.

Uskonnottomuus, onni vai uskottomuus?

Miksi minulle ei kelpaa normaali kirjallisuus?

Ota mikä tahansa aforismi. Lisää kommentti: "Olisikin niin!"

Prosaisti johdattelee, runoilija etsii johdatusta.

Tarinan laskokset, henkilöhahmojen laskelmoidut muutokset. Minun olisi muututtava heti.

Siteeraamisessa on jotain ällöttävää. Helposti ymmärtää väärin niin omat tarkoitusperänsä kuin sen, jolta etsii tukea.

Hioin kuvani pois. Tuli peili.

Hioin. Mielentila peilautui yhä raaemmassa valossa.

Aforistinen toteamus säntää kolostaan näkemättä ja kuulematta.

Varo ettet joudu vastuuseen, jota kannat.

Masennuskirjoitus, hengen dieetti.

Häkä hapesta, vakuuttelu uskosta.

Toimittaminen, silmänkäännöstyö.

Nokkelaa kaikki paitsi rukoilla.

Aforismien epätoivoisia yrityksiä kommunikoida keskenään.

Meidän tulee pelätä ja rakastaa, ja juuri niin me teemme.

Baabelin sekannus: mistä puhua ja millä kielellä?

Muotit vuotavat ja olemme yhä sulat.

Jos sopiva puku löytyisi, se tuntuisi lähes loukkaukselta.

Mikä vastuu? Mikä näkökulma olisi omani? En edes halua katsoa, mitä piirrän.

Vakavuus on nuoruuden haihatus leikin ja leipääntymisen välissä.

Maa kantaa yrittäjän riskin.

Futurismi nyt. Meidät räjäytettiin värikylläisiksi puhtaan toiminnan välikappaleiksi.

Jälkivaltainen arvoviisaus.

Metsä vastaa osapuilleen.

Pitävät toisiaan harhautuneina.

Itsestään kumoutuvat vallat.

Pessimismi on skeptisyyden rappiomuoto.

Heillä on taipumus punoa juonia.

Unen tapahtumista saattoi päätellä, että prosaistit vaikuttavat epäluotettavilta.

Hyvät lukijat, kanssakirjoittajat.

Teollisuus jättää teottomaksi.

Teollisuus saattaa teottomaksi.

Kitsch on kasvatuksen suunta.

Konservatiivisuudesta tuli julmuuden kiertoilmaus.

Huomenna puhun kuin runoilija.

Olen kypsä vaakuna, punainen ja kultainen.

Veristä kunnallistekniikkaa rajoilleni asti.

Nyhdän unia päästäni.

Riittävän kyvykkäälle taiteilijalle aiheeksi kelpaa mikä tahansa; riittävän kyvykäs taiteilija kykenee toisin sanoen kiintymään mihin tahansa. Tässä ideassa on jotain hyvin surullista.

Itse ajatus, ei se minua vaivaa; takiaisia tarttuu matkaan.

Oli ennen aikojaan, kuoli aikansa tullen.

Eli ennen aikojaan.

Ennen kuin olin oppinut alkeet, alkoivat puhua rahasta.

Jos olisin suor(aselkäis)empi, löisin pääni kattoon.

Silloin kun se on helppoa, herää kysymys, kannattaako se, ja silloin kun se on vaikeaa, se on vaikeaa.

Likinäköinen kaukomieli.

Esikuvien jälkikuvia.

Salliiko luonto kirjoittajan luoda luojaansa kyvykkäämmän hahmon?

Kyynisestä käskystä: älä ota itsellesi esikuvaa. (Niitä on muitakin.)

Rakentava kritiikki olisi rakentavaa itsekritiikkinäkin.

Tyhjää harovia kaipuita, mitä teen kaikilla niillä?

Pursun kukkura.

Loputon lapsuus, hämmennysvara.

Järvetön näkymä, järjetön kaipuu.

Maa ei pysy pystyssä.

Kun totuus ei riitä, puhutaan vastuusta.

Kun totuus on liikaa, puhutaan vastuusta.

Häntä lukee kuin kireää nidettä.

Viha ja rakkaus, antautumisen vaatimuksia.

Miten tuntea tunteita ilman tunteiden väliintuloa?

Harvalla varaa alistua.

– Joo, tällä tavoin minä ajattelen. Äitinikin sanoo, että minä ajattelen näin.

Puolustusmenot, suojeluraha.

Niin paljon helpompaa suojella kuin tukea.

Uskon, koska näin. Tiedän, koska luin. Olen oikeassa olosuhteiden nojalla.

Melankolia edistää kirjoittamista muttei juuri muuta, juurii muun.

Perustella perustoja, kastella vettä.

Perustella perustoja, kuin kastella vettä.

Sielun vihollinen vähättelee sen hätää.

Periaatteet, verivaattet.

Hulluus ja tyhmyys, rakkaus ja viha.

Vaatimattomuus kaunistaa elävää, kuollutta kunnia.

Ironinen, pohjattoman vakava toisin sanoen.

Häpeä suojaa lemmentuskilta.

Ilmaisu vai ilmiasu?

Usko puhdistuu turhaksi mielipiteeksi, rakkaus turraksi uhrimieleksi.

Lajiutuminen, tuotteistava luonto?

Omin sanoin.

Hallitsemmeko nyanssitajumme?

maku, maailmankuva

[Sovitan erilaisia kirjoitusasuja.]

Maku: maailmankuva.

Ensin työ, mitä sitten?

Elo syö kaiken älyn.

Näytä minulle tyrannia, joka ei lupaa vapautta. Jos turhaudun lopullisesti, valitsen sen.

Turhautuneina kaipaavat rehellistä tyranniaa, joka ei lupaa vapautta.

Looginen gnosis vai luonnollinen kieli?

Taikausko ryöstää taianomaisuuden.

Piste ei päätä ajatusta.

Rehellinen ääntely kuulostaa rehentelyltä.