Hämäriä toteamuksia, keskeneräisiä ajatuksia, irrallisia kysymyksiä & sormiharjoituksia
Kieli on kiinni ihmisessä ja toimii.
Kieli on merkillisen ohut ja pitkä.
Turhamaisuudellani ei ole rajoja. Se vetää ne itse.
Oikeastaan taidan pelätä
ajatusteni tulemista esiin.
Me elämöijät, me lihanaamioiset haamut.
Mutta järjestelmän näkökulmasta pakotiet ovat umpikujia.
Mitä voin sanoa taiteesta itsehoitona: uppoutuminen pitää pinnalla.
Itsevarmuus säilyy varmimmin, kun toimii samoin kuin toiset.
Luultavasti ajattelen liikaa, mutten jaksa ajatella tätä.
Odotettiin tietoyhteiskuntaa,
saatiin mielipideyhteiskunta.
Olen ihminen, enkä löydä ongelmatonta näkökulmaa mihinkään inhimilliseen.
Joa poliittinen ajattelu on sitä, ettei suostu ymmärtämään vaikka ymmärtää, filosofinen ajattelu on sen vastakohta.
Asiayhteyksistä irrottaminen tekee ihmiselle harvoin hyvää.
Milloin ja miten omimmaksi alakseni valikoituivat työläät hyödyttömyydet?
Uskonko sananvapauteen, ellen kunnioita omien sanojeni vapautta?
Valloittaa. Maittaa.
Jos tieto olisi valtaa, miten se maittaisikaan vallanhimoisille.
Et ole merkittävä, olet merkittyvä.
Olisin mielelläni merkittävä vaikuttuja.
Jos tieto olisi valtaa, miten se maistuisikaan vallanhimoisille.
Kuluttajalähtöisyys tuottaa kulunutta kieltä.
Puiden silmut, päiden silmät.
Yhteystyö on voimaa. Yhteys on työvoimaa.
Vaatiiko tämä outo aika outoja teoksia, vai vastustaako se niitä, vai vaatiiko vaikka vastustaa?
Mieluiten olemme niiden hyljeksittyjen puolella, joita emme itse hyljeksi.
Lasken leikkiä, lasten leikkiä. Lasken leikkiä.
Oppineeksi tulee toisin kuin ajatelleeksi.