Hämäriä toteamuksia, keskeneräisiä ajatuksia, irrallisia kysymyksiä & sormiharjoituksia
Vastustan kaunisteltua matalamielisyyttä ja sorrun siihen itse. Tämä on totuus kaikesta mitä teen.
Vaatimuslista ei synnytä loistoa.
Tiedän tämän mutta vaadin silti.
Ahkeran sanankäyttäjän tunnistaa laiskoista sanoista.
Voiko kirjoittamalla vapautua vaiko vain sotkeutua?
Jotain aavistuksen falskia siinä aina on, kun ulkopuolisuuden kokemukset yhdistävät meidät.
Näinä aikoina tarkoitus näyttää pyhittävän keinot. Sukupolvellani ei ollut sellaista.