Introduction to Rocket Science
Kieltämättä rucola on hieno kasvi, kesäniityn makua täynnä.
Me luterilaiset epäilemme luonnostamme omaa haluamme tulla paremmiksi ihmisiksi: koko ajatus on on itsekäs, typerä, röyhkeä, pöyhkeä, tekopyhä, "ruumistinen" ym. ym. Soveliaampaa on toivoa tai vaatia, että toiset olisivat parempia.
Ashberyn runot on suomentanut Aki Salmela. Kun luen niitä, en voi olla lukematta niitä suomentajan äänellä, mikä häiritsee hieman. Hieman häiritsee, sanoo ääni.
Yhdeksäs joulukuuta. Kostea ilma, valoa ei käytännöllisesti katsoen lainkaan, lämpöä yhdeksän Celsius-astetta.
Siinä, että katsoo eettisten ihanteiden koskevan immanenttia reaalimaailmaa ja aktuaalisia tilanteita, ei ole kerta kaikkiaan mitään häpeämistä.
On olemassa suuri joukko ihmisiä, joiden mielestä on hurskasta pitää ihmisluontoa pahana ja toimia tässä maailmassa tämän oletuksen mukaisesti.
Olen vasta päälle kolmikymppisenä heräämässä tajuamaan, että pakkolaitosten ulkopuolellakin on toimintamahdollisuuksia.
Eikä tarvitse aina pitää itseään nenäkkäänä.
Olen jossain määrin vieraantunut filosofisesta keskustelusta. Siihen osallistuminen tuntuu hieman epämukavalta ajatukselta. Seksuaalisen estyneisyyteni, sublimaatioluoton, varassako minä tuota kaikkea nuorena jaksoin hamuta?
Kirjat ovat kuivia, käsitteet kylmiä, emmekä me ymmärrä toisiamme kuitenkaan.
Osallistumista kaihoan, vaikka asiat ovat pelkkiä väärinkäsityksiä.
Ei saisi pelätä toistoa.
Pitäisi lopettaa toiston pelkääminen.
Pitäisi antaa toiston toistua.
Toistanhan minä itseäni. Muutenkin. Muutoinkin. Ketäpä mitäpä muuta.
Väärin kirjattu elämä
ja ajatus, hirtetty zeniittiin.
Minulla on vasemmistosympatioita; oikeistosympatioita samoin, mutta vähemmän.
Arvostan tervejärkisyyttä; luonteenlaatuna, en oppina.
Väitän kiihkeästi, että ihminen tarvitsee sellaista luettavaa, jota ei tarvitse pelätä.
- Kemppinen