kirjallisuutta,
epälopullista

Vähän mutta sekavaa.

Työ annetaan, vastuu otetaan.

Tiedosta, valloita, tiedota.

Vastuu kannetaan juhlasaatossa mausoleumiin.

Vastuuta kannetaan juhlasaatossa.

Ensin valloitetaan, sitten tiedotetaan.

Kantelevat vastuuta äänekkäästi.

Sisällössä muodon oikeutus. Elämänsisällössä elämänmuodon.

Kaupunkivaltiosta politiikka, kylästä kyräily.

Tästä lauseesta ei pidä päätellä mitään.

Näistä sanoista ei saa päätellä mitään.

Taju kananlihalla: karvatuppeni eivät ajattele.

Maista itsesi.

Tunne itsesi osumassa toiseen.

Yllättää itsensä mutta peittää yllättyneisyytensä.

Kaikki ovat liian ennustettavia, varsinkin minä itse.

Kaikki ovat väärässä. Argumentoi siinä.

Systemaattisen väärinkäsittämisen taito.

Tarkoitan, mitä ikinä se tarkoittaakaan.

(I mean, whatever that means.)

Epäile huijaavasi, älä usko?

Sivistynyt syrjäytyy kivuttomimmin.

Kehitys

etujoukko -> etuvartio -> eturyhmä

Vakuuttavin syyttäjä on harvoin uhri.

Kyllä

"Routa proosan kotiin ajaa."

Vallantavoittelijat saavat unohtaa totuuden, totuuden tavoittelijat vallan. Vallan reilu peli.

Humpuukilla on edunsaaja puolellaan.

Tyhmyys ei ole vain älyn puutetta.

Kirjainmeri lauseina lainehtii. Merkitysten meri,
syvä.

Sanameri lauseina lainehtii.

Melankolia, uteliaisuuden kääntyminen sisäänpäin.

Aatos, mielikuvitusystävä.

Kohta päivä pitenee taas, lauseet liittyvät toisiinsa.

Kaikki selviää, lause kerrallaan.

Älä pelkää onnettomuuksia, niillä ei ole tekijää; älä julmuuksia, niillä on.

Vakaumus

Arvokkainta on puhua puhujalle
                             vaikeista asioista.

Sälyttää kaikki inhimillinen.

Jälkikätinen luettelo ennakkotapauksista.

Tunne elämä vasta kirjoitetussa...

Tietokirjallisuus, vallan striptease.

Viha on viisauden raja. Ja raha.

Oppilas edistyy, oppinut alkaa alusta.

Vähä-älyisyys ei ole ongelma, tyhmyys on.

Yllätin itseni suojelemasta kyynikoiden herkkiä tunteita.

Ihanteellisti kapinansa kohteet ja sopeutui.

Ensin jättää nimensä pois, sitten itsekunnioituksensa.

Häpeä merkitsee mitään.

Edistys ei ole mistään kotoisin.

Totuus ei ole mistään kotoisin.

En halunnut esittää mielipiteitä. Halusin puhua totta. Vaikenin.

Kaipaatko huomiota vai tuomiota?

Talo purettiin purreksi.

Puhu: valhe. Vaikene: elämänvalhe.

Suomalainen on järkevä ja hygieeninen, jaksaa odottaa puun kuivumista, maan kuivumista, kielen kuivumista, ennen kuin sytyttää kuluttavat tulensa.

Kirjoita lauseita kojeillakseni, tarkoittavatko ne vielä (tai enää) mitään.

[Kurillani jätin kirjoitusvirheet paikoilleen.]

Merkitse. Meitä merkitään.

Kaivata Jumalaa, kaivata Ääntä, josta ei voi puhua.

Kuvat tulevat saataville kuin sanat. Sanoille tulee kauhea kiire.

Älykäs nuori uskoo järkeensäkin. Tyhmää.

Onko Lunastaja hävennyt puolestamme?

Että kulttuuri on jotain noloa niin kuin kaikki.

Tyylikkäästi ja oivaltavasti muotoiltu lause, pelottava
ajatus, että runoudesta on tullut designin laji.

Truismi

Havainnollinen esimerkki truismista: luonto ei ole tiede.

Älä usko peiliin. Mitä enemmän olisi syytä nähdä, sitä varmemmaksi kivettyy, eikä näe.

Jos perustaisin psykoanalyyttisen (tai aihetta käsittelevän) blogin, sen nimi voisi olla Transferenczi.

Luonnontiede, että pääsisi ihmisen ohi.

Nämä ovat alkuinnostuksen fragmentteja.

Ne, joilla olisi sanottavaa, eivät sano mitään. Näin voi käydä.

Jos tietäisin paremmin, avaisin suuni.

Tämä koskaan sopimaton sovinnaisuus.

Usein arvostelukyky estää arvostelemasta.

Sovinnaisuus, koskaan sopimaton.

Runo pyörii pyörällä päästään.

Moni huolekkaana, harva huolella.

Käsi sydämelle, voiko kukaan meistä sanoa varmuudella yltävänsä edes todelliseen keskinkertaisuuteen?

Normin ongelma: kuka kannattaa sitä aidosti?

Suomalaisen muotokuva

Suolta tuli, suotta häpesi, suohon sortui, suoriutui.

Suoriutuminen on surullinen tapa kuolla rämeeseen.
-Kari Hongisto

Kun vartumme toisiimme, syntyy läpitunkematon.

Missä on paras kysyä, mistä tässä kaikessa on kyse?

Ilmasto lämpenee, ruuti kuivuu.

Toivoa, että inspiraatio osoitetaan merkityksettömäksi, jotta voi vapautua siitä.

Kuin aforismi leikin itsenäistä.

Muunnelma 3

En kasva ulos unelmistani. Taidetta en kannata.

Päinvastoin. Päinvastoin. 

Muunnelma 1

Kuka vartioisi itsensä vartijoita?

Muunnelma 2

Ymmärtämättä on hyvä olla:
Ihminen on minkä ymmärtää. 
Ymmärtäminen on surutyötä.
Toisen ymmärtäminen, itsensä.

Tiedän, en halua ottaa kantaa.

Juurilla on ahdasta.

Kaikki tästä on yl(e)istys.

Kaikille kuuluu sisäinen Otaniemi.

Sitten?

Kuka sitten on runoilija?

Irvailija teeskentelee myötähäpeää, uskottelee sen todistavan jostain. Mitä me teemme sillä?

ymmärtää
hämärtää

hämärtää
ymmärtää

Jos runoilija ei kirjoita itsestään niin kuka sitten?

Voinko löytää itseni toisen luota?

Kirjoittamisesta on tullut minulle vetäytymisen tapa, vaikka se voisi olla muuta.

Kummallista, miten runolliselta tuntuu enin siitä, mitä saatan hajamielisesti hokea itselleni itsekseni.

(Itserakkautta eittämättä.)

Ajatus on vanha mies, joka ei ole sukulainen.

Et voi astua kahdesti samaan virkaan.


Et voi astua samaan virkaan kahta kertaa.

Miten on kaikista maailman asioista mahdollista vihata toisia ihmisiä, ja useita kerralla?