On kiusattava itsestä kirjailija.

Oivalsin ohimennen: järjestelmällisyys ei ole omalle järjelle vaan toisten.

Ohimenevä oivallus: järjestelmällisyys ei ole omalle järjelle vaan toisten.

Vain itseään kuluttamalla voi toteuttaa itseään.

Tätä et löydä romaaneista etkä väitöskirjoista.

Ei puhtaasti vaan kuin vesi, liuotin.

Ei puhtaasti vaan kuin liuotin.

Mutta tällainen on ihminen: tajuaa tajuamasta päästyään.

Esseistin ohje: kirjoita, mitä et ymmärrä.

Runoilijan ohje: mitä et ymmärrä, kirjoita.

Meidän on päästävä teille.

Seikat, to(i)siksi kirjoitettavat.

Aikuinen jaksaa tarpoa typeryyden suossa.

Aikuinen on se, joka ei kadehdi lasta.

Tietäisipä jotain, ettei tarvitsisi viisastella.

Anonyymit teillä on aina keskellänne.

Ei maailma epätietoisuuteen katoa.

Ikuinen tuli, jotta ehkä kypsyisi.

Voiko toisen tunteelle antautua muutoin kuin masokistisesti tm. perverssisti?

Runous suosii tuttua mutta ääni




ärsyttää.

Lukea ja silti nähdä.

"Tunne-elämä"? Tunne elämä!

Nuorena hairahtuu, keski-iässä eksyy.

Sanasta ihmiskuntaa.

Rapautumatonta ei voi viljellä.

Jokainen teksti on kaikkia varten, kaikkia mahdollisia yhteiskuntia varten. Kirjoittaminen on radikaali ilmiö.

Ajatukset ovat koeteltavissa kuin havainnot.

Järjen pyynti tekee hulluksi.

Kirjoitettu itseriittoinen kieli.

Raamattu, tietokirjat, niitä luettiin, koska niissä oli totuus.

Ja lukiessa sai olla yksin.

Ei kirjoittaja häirinnyt.

Kulinaristi kurin nautinnolle alisti.

Kurinalaisuuden on palveltava kulinarismia.

Kulinarismi kypsyy kurinalaisella tulella.

Ihmisen suurin voimannäyttö on sanoa jotain jumalista.

Jumala on puuttuvan nimi.

Iankaikkisesta. Iankaikkiseen.

Kuri kurjan kutsumus.

Todellisuus ei ole tiedossa. Realismin paradoksi.

Asiat eivät ole tiedossa. Tiedossa on tieto asioista.

Maailma ei ole tiedossa.

Tulevaisuudessa tuottava työ on samanlainen harrastus kuin kuluttaminen nykyään.

Ajatus, perustelematta paras.

Valta on raskauttavin asianhaara.

Koska näin ei välttämättä ole, on viha raivoa vastassa.

Sanat, maatuskat.

Kuin maatuskat, joita ei koskaan avata.

Jokaisen filosofisen ongelman sisällä on toinen, vaikeampi.

"Erään ongelman muotoilusta" on aina hyvä muotoilu.

Tieto siitä, mitä muuta voi tehdä kuin tietää, lisää tuskaa.

Jokainen on itsensä hirmuvaltias.

Lehdissä valta kehtaa pihistä...

Millainen on väljin mahdollinen sovitus yksilön ja abstraktin yhteisön välillä?

Olen tukahtunut runo.

***

Jokainen on itsensä tyranni.

Joskus on luovuttava perinnöstä, jotta voi surra.

Häveliäästi pidin sitä häveliäisyytenä.

Oli minussa filosofin vikaa. Kuvittelin rajoitukseni transsendentaalisiksi.

Arkkitehti voi huonosti. Arkkitehti on sivistysporvari. Sivistysporvari voi huonosti.

Pitääkseen yllä puujumaliensa mahdin he kieltäytyvät ymmärtämästä. Mutta ymmärtäminen on ihmisen velvollisuus, sillä ymmärtämättä jätetyssä maailmassa voi vain erehtyä.

Pyyteettömästi he auttavat, mutta heidän jumalansa sanelee ehdot.

Koneen voimanlähteenä on pikkuporvarin haamu.

Jumala kielen takaisena rakenteena.

Älyä

Teeskentelemättömyyden teeskentelyyn kuluvat älyt.

Älykkyydestä puhuminen on henkistä laiskuutta. Tulee älytä.

Jos emme usko toisiimme, itseemme, mitä hyödyttää, että olemme ehkä Jumalaa varmemmin olemassa.

Turha todeta, mutta uskonnostakin 99 prosenttia on Herran nimen turhaa lausumista.

En ole totisempi kuin sanoessani tätä nyt.

Todellisuudesta kysy minkä todellisuus.

Kertokaa minulle kasvukertomuksista, jotka saavat kuulijan tuntemaan itsensä sylivauvaksi ja imeväiseksi.

Elämäntehtävä: suomentaa tuntemuksensa.

Kun ihminen ei enää osaa olla rehellisesti tyhmä, hänen voi katsoa aikuistuneen.

Työnteko on henkistä laiskuutta.

Keisarin uudet tunteet.

Tunteet tekevät miehen.

Unemme paljastavat meidän järkyttyneen melkein kaikesta. Mikä pitää järjestelmän pystyssä.

Ei julkinen nuoruus jää unholaan!

Aikuistuminen on huijatuksi tulemista. Siitä kieltäytyminen itsepetosta.

Kirjoittaa, välittää sinänsä.

Kaivoon kannettu huoli.

Totuus? Kuriositeetti.

Jumaloituna hukkuu äärettömiin.

Tyylikkään turhautumisen dekadentit taidot.

Riipiä hajalle maailman kuvat, sana sanalta.

Saahan sitä viisastella, kunhan ei konsultoi.

Repiä maailmankuvat sana kerrallaan.

Itsevarmuus toisten helppoudesta.

Se pieni osa, joka suomenkielisestä runoudesta on kirjoitettu...

Valtamme satelliittikuvissa.

Kaikki halpenee paitsi kutsumus.

Merkitsee kaiken eikä merkitse mitään.

Yhä teollisempi todellisuus.

Maailmassa tapahtuu paljon kauneuksia, joista ei puhuta.

Luottamus yhteiseen kuvitelmaan tekee itsevarmaksi.

Tämä lause ei vetoa tunteisiin.

Peili, todistaja, todellistaja.

Salakuljetan murheita.

Toteamus kätkee tunteen.

Upottavien latteuksien loputon suo.

Tieto tunteen korvikkeena. Luonnontiede eskapismina.

Eläinsadut, jotka ovatkin tosia eivätkä opeta mitään.

Ennen viljeltiin maata, nyt markkinoita, meitä.

Äly ei tee.

Mieli hajallaan, hallittu.

Erotan ajatukseni toisistaan korostaakseni niiden vaarattomuutta.

Oltava nopea mutta hitaasti sulava.

Niin kuin en koko ajan yrittäisi kirjoittaa mistä tahansa.
Niin kuin en rukoilisi Mitä Tahansa puhumaan kauttani.

Näistä lauseista syntyy jotain, ei mitä tahansa.

Hyvä uutinen

Maailmassa vähemmän sotia kuin voisi olla.

Harva tajuaa kaiken mistä pitää, harvempi kaiken mistä ei.