Hämäriä toteamuksia, keskeneräisiä ajatuksia, irrallisia kysymyksiä & sormiharjoituksia
Liian paljon etunäkökohtia, liian vähän näköalapaikkoja.
Tahdon sanoa, minä en jaksa uskoa lyriikkaan. Jaksan uskoa, mikä sinusta on ehkä sietämätöntä.
Kaksi erilaista mystisen ykseyden kokemusta.
Kärjistetty ja yksinkertaistettu arkkitehtuurioppi: minusta tuntuu siltä, miltä ympärilläni näyttää.
Minusta on kivaa olla abstrakti ja kompleksinen. Anna sen häiritä.
Marginaaleissa teksti kasvaa paperin sisään kuin puun juuristo.
Ei saavutusta ilman tuuletusta eikä savua ilman saastetta.
Haluaisin kirjoittaa proosafiktiota, mutta ihmistuntemuksen illuusiot väsyttävät.
Kiintymys yleistyy vakaumukseksi.
Päästä niskastasi irti. Päästä itse niskastasi irti.
mitä sykli suuhun tuo
Humanisti on humanisti, koska kieli on peili.
Ajatus, joka ajattelin julkaista, oli omani mutta turhan valmis.
Meri ja merkitys. Kun niitä hallitaan, hallitaan reittejä niiden yli.
Ajat muuttuvat. Henkinen kasvu ja kypsyminen on talouskasvun tuottama illuusio.
Minä olet?
Antakaa ulkopuolisuudelleni ajanmukainen selitys.