Tuli & Savu 4/2006
Ashberyn runot on suomentanut Aki Salmela. Kun luen niitä, en voi olla lukematta niitä suomentajan äänellä, mikä häiritsee hieman. Hieman häiritsee, sanoo ääni.
Ashberyn runot on suomentanut Aki Salmela. Kun luen niitä, en voi olla lukematta niitä suomentajan äänellä, mikä häiritsee hieman. Hieman häiritsee, sanoo ääni.
Yhdeksäs joulukuuta. Kostea ilma, valoa ei käytännöllisesti katsoen lainkaan, lämpöä yhdeksän Celsius-astetta.
Siinä, että katsoo eettisten ihanteiden koskevan immanenttia reaalimaailmaa ja aktuaalisia tilanteita, ei ole kerta kaikkiaan mitään häpeämistä.
On olemassa suuri joukko ihmisiä, joiden mielestä on hurskasta pitää ihmisluontoa pahana ja toimia tässä maailmassa tämän oletuksen mukaisesti.
Olen vasta päälle kolmikymppisenä heräämässä tajuamaan, että pakkolaitosten ulkopuolellakin on toimintamahdollisuuksia.
Eikä tarvitse aina pitää itseään nenäkkäänä.
Olen jossain määrin vieraantunut filosofisesta keskustelusta. Siihen osallistuminen tuntuu hieman epämukavalta ajatukselta. Seksuaalisen estyneisyyteni, sublimaatioluoton, varassako minä tuota kaikkea nuorena jaksoin hamuta?
Kirjat ovat kuivia, käsitteet kylmiä, emmekä me ymmärrä toisiamme kuitenkaan.
Osallistumista kaihoan, vaikka asiat ovat pelkkiä väärinkäsityksiä.
Ei saisi pelätä toistoa.
Pitäisi lopettaa toiston pelkääminen.
Pitäisi antaa toiston toistua.
Toistanhan minä itseäni. Muutenkin. Muutoinkin. Ketäpä mitäpä muuta.
Väärin kirjattu elämä
ja ajatus, hirtetty zeniittiin.
Minulla on vasemmistosympatioita; oikeistosympatioita samoin, mutta vähemmän.
Arvostan tervejärkisyyttä; luonteenlaatuna, en oppina.
Väitän kiihkeästi, että ihminen tarvitsee sellaista luettavaa, jota ei tarvitse pelätä.
- Kemppinen
Realisti: ihminen, joka kykenee tavoittelemaan omaa etuaan vieraantumatta todellisuudesta.
Kaikki se musiikki, joka soi ihmisten tajunnoissa - ei sitä kaikkea sävelletä eikä soiteta koskaan, ei mitenkään, vaikka päivän hitit ovat niin hyvin edustettuina.
Näen kasvot, liian monet.
Useammat kuin on koskaan ollut.
Elämänkaikkeus, miksi ei?
Yleissivistys ei edellytä yksilöltä mitään ylevää. Se syntyy halusta tietää samat jutut kuin kaikki toisetkin. Pärjätä koulussa.
Ikinä en ylistä aseita.
Jos runoilija kehuu vaikka Kalashnikovia,
niin heti ajatellaan, että se ihannoi neukkuja
ja tappamista.
Insinööristä ei ajatella niin.
Miksiköhän juuri auktoriteettiuskoisimmille aikuisuus on niin tärkeä asia?
Initiaatio on henkisen alaikäisyyden varmin veruke.
Huomaan olevani kiinnostunut lähinnä sellaisten ihmisten ajattelusta, joiden kanssa voin vuorovaikuttaa.
Eksperttien kirjat ovat harvoin kovin eläviä todistuksia.
Valistus on laukaistu, järki hyvä kaadettu,
lällätiläti lällällä, lällällä, lällällä,
lällätiläti lällällä, lällällä.
Istuu jalat ristissä harallaan
nelosen merkkinä
ja kirjoittaa ihmisiä muistiin
en kestä tätä tilaa
jos en toistakaan
pilaa
loistakaan
olemassaoloni on särö
olenkin varsin pehmeä
uskonto on keino paeta rakkauden erityisyyttä
Olen ollut tekemisissä runoilijoiden ja runouden kanssa. Vähän kuin luvattomilla teillä. Olen viihtynyt mutta toivoisin keksiväni, mitä sanoa aiheesta yleisesti.
Kokemus se on on epäreilu asia, kun on kerran uskonut, että kerran voisi puhua yleisiä elämän häiritsemättä...
Onnittelut vielä Mariannalle. Osaisinko kirjoittaa kirjasta jotain?
jos ei lempeys niin kovuus
jos ei kovuus niin hulluus
jos ei hulluus niin lempeys
(yhteistyössä)
Lompakko kateissa. Pitkästä aikaa, hyvä niin. Pian saanen tietää, josko se jäi sinne minne toivon. Sen verran jännittää, ettei pysty keskittymään vaativaan kirjoittamiseen.