Hämäriä toteamuksia, keskeneräisiä ajatuksia, irrallisia kysymyksiä & sormiharjoituksia
Olen selälläni, koetan nähdä katossa muiston.
Oi kansa, kansa tai kehen voisin vedota, kadotankaikki kynäni.
Kun ei myödä, oppii antamansa vaikutelman.
Kaikki pyhä häpäisee. Nöyryytys syö lapsensa.
Itseluottamus, miten perustelet sen tieteellisesti?
Koston kirkas paatos. Sankaruudellinen hahmotuskyky.
On loputon mutta.
Järjestys olla pitää. Hyvien asioiden hyvin toimiva järjestys.
On se kirotun hankalaa, kun haluaa olla riippumaton mutta itseluottamus puuttuu.
Toispahainen ei ole omahyväinen.
Kuka pelastaisi marttyyrit?
Roolipeliyhteiskunnassa ei puhuta roolietäisyydestä.
Itsekritiikkini on liian ankara ainoastaan suhteessa lahjoihini.
Kuinka ihmisestä tuli humanisti?
Pidän rakeisista, lähes monokromaattisista kuvista.
Hajoaminen on porvarillista.
Tietoa ei ole, on vain selvitystyötä.
Todellisuus on huono kompromissi.
Onko kaikilla suomalaisilla varaa panostaa kynään ja paperiin?
Valistus kuoli järjestelyihin.
Minne ikinä kannettavani lasken, esineitä katoaa kuvaruudun taakse.
On järkähtämättömästi pidettävä kiinni varsinaisesta epävarmuudesta.
Missä taiteenlajissaasiat voi asettaasellaiseen järjestykseenettä niihin voi uskoa?