Todellisuus on huono kompromissi.
skip to main |
skip to sidebar
Hämäriä toteamuksia, keskeneräisiä ajatuksia, irrallisia kysymyksiä & sormiharjoituksia
Arkisto
-
►
2024
(16)
- ► joulukuuta (2)
- ► marraskuuta (5)
- ► helmikuuta (2)
-
►
2023
(33)
- ► marraskuuta (3)
- ► heinäkuuta (4)
- ► toukokuuta (2)
- ► huhtikuuta (18)
- ► maaliskuuta (5)
-
►
2022
(29)
- ► joulukuuta (1)
- ► marraskuuta (6)
- ► huhtikuuta (7)
- ► helmikuuta (2)
- ► tammikuuta (4)
-
►
2021
(41)
- ► joulukuuta (4)
- ► marraskuuta (3)
- ► heinäkuuta (5)
- ► toukokuuta (4)
- ► huhtikuuta (1)
- ► maaliskuuta (7)
- ► helmikuuta (2)
- ► tammikuuta (3)
-
►
2020
(26)
- ► joulukuuta (1)
- ► toukokuuta (2)
- ► huhtikuuta (9)
- ► maaliskuuta (2)
- ► helmikuuta (1)
-
►
2019
(13)
- ► joulukuuta (1)
- ► marraskuuta (1)
- ► tammikuuta (1)
-
►
2018
(16)
- ► joulukuuta (1)
- ► heinäkuuta (3)
- ► toukokuuta (3)
- ► helmikuuta (1)
- ► tammikuuta (4)
-
►
2017
(16)
- ► joulukuuta (4)
- ► marraskuuta (3)
- ► heinäkuuta (1)
- ► maaliskuuta (1)
- ► tammikuuta (1)
-
►
2016
(16)
- ► joulukuuta (1)
- ► huhtikuuta (3)
- ► helmikuuta (4)
- ► tammikuuta (1)
-
►
2015
(31)
- ► joulukuuta (1)
- ► marraskuuta (1)
- ► heinäkuuta (2)
- ► toukokuuta (2)
- ► huhtikuuta (5)
- ► maaliskuuta (7)
- ► helmikuuta (2)
- ► tammikuuta (2)
-
►
2014
(146)
- ► joulukuuta (3)
- ► marraskuuta (25)
- ► toukokuuta (5)
- ► huhtikuuta (12)
- ► maaliskuuta (24)
- ► helmikuuta (16)
- ► tammikuuta (35)
-
►
2013
(158)
- ► joulukuuta (16)
- ► marraskuuta (18)
- ► heinäkuuta (3)
- ► toukokuuta (4)
- ► huhtikuuta (20)
- ► maaliskuuta (12)
- ► helmikuuta (6)
- ► tammikuuta (25)
-
►
2012
(260)
- ► joulukuuta (31)
- ► marraskuuta (18)
- ► heinäkuuta (16)
- ► toukokuuta (27)
- ► huhtikuuta (27)
- ► maaliskuuta (11)
- ► helmikuuta (25)
- ► tammikuuta (14)
-
►
2011
(134)
- ► joulukuuta (19)
- ► marraskuuta (22)
- ► heinäkuuta (6)
- ► toukokuuta (18)
- ► huhtikuuta (8)
- ► maaliskuuta (14)
- ► helmikuuta (13)
- ► tammikuuta (9)
-
►
2010
(523)
- ► joulukuuta (8)
- ► marraskuuta (20)
- ► heinäkuuta (29)
- ► toukokuuta (53)
- ► huhtikuuta (39)
- ► maaliskuuta (56)
- ► helmikuuta (75)
- ► tammikuuta (81)
-
▼
2009
(335)
- ► joulukuuta (138)
- ► marraskuuta (29)
- ► heinäkuuta (6)
- ► toukokuuta (23)
- ► huhtikuuta (13)
- ► maaliskuuta (32)
- ► helmikuuta (23)
-
▼
tammikuuta
(23)
- Olen selälläni, koetan nähdä katossa muiston.
- Oi kansa, kansa tai kehen voisin vedota, kadotanka...
- Kun ei myödä, oppii antamansa vaikutelman.
- Kaikki pyhä häpäisee. Nöyryytys syö lapsensa.
- Itseluottamus, miten perustelet sen tieteellisesti?
- Koston kirkas paatos. Sankaruudellinen hahmotuskyky.
- On loputon mutta.
- Järjestys olla pitää. Hyvien asioiden hyvin toimiv...
- On se kirotun hankalaa, kun haluaa olla riippumato...
- Toispahainen ei ole omahyväinen.
- Kuka pelastaisi marttyyrit?
- Roolipeliyhteiskunnassa ei puhuta roolietäisyydestä.
- Kerskaus
- Kuinka ihmisestä tuli humanisti?
- Pidän rakeisista, lähes monokromaattisista kuvista.
- Hajoaminen on porvarillista.
- Tietoa ei ole, on vain selvitystyötä.
- Todellisuus on huono kompromissi.
- Onko kaikilla suomalaisilla varaa panostaa kynään ...
- Valistus kuoli järjestelyihin.
- Minne ikinä kannettavani lasken, esineitä katoaa k...
- On järkähtämättömästi pidettävä kiinni varsinaises...
- Missä taiteenlajissaasiat voi asettaasellaiseen jä...
-
►
2008
(184)
- ► joulukuuta (13)
- ► marraskuuta (9)
- ► heinäkuuta (25)
- ► toukokuuta (37)
- ► huhtikuuta (14)
- ► maaliskuuta (15)
- ► helmikuuta (9)
- ► tammikuuta (9)
-
►
2007
(177)
- ► joulukuuta (4)
- ► marraskuuta (8)
- ► heinäkuuta (7)
- ► toukokuuta (11)
- ► huhtikuuta (30)
- ► maaliskuuta (7)
- ► helmikuuta (38)
- ► tammikuuta (26)
4 kommenttia:
Kompromissi keiden/minkä kesken?
Anna minun arvata: Yhdestä suodattuu Mieli, joka kuitenkin voi palata isänsä luo vain toisintumalla Luojaksi: kateellisena etäisyydestään Yhteen, Luoja erittää Harson eli Kymmenentuhatta Olentoa, jonka voi määritellä Ei-Yhdeksi. Luoduissa olennoissa on kuitenkin jäljellä ripaus Mieltä, joka ilmenee eroottisena kaipauksena kohti Yhtä. Ja tässä mielessä todellisuus on kompromissi olemisen ja ei-olemisen kesken.
Mikä on järkevin neuvo? Plotinos neuvoi: paetkaamme rakastamaamme isänmaahan.
Kuinka? Tätä matkaa ei voi taittaa jaloin, sillä jalat kuljettavat meidät ainoastaan valtiosta toiseen mutta eivät ikinä isänmaahan. Sama koskee laivoja, hevosia jne. On suljettava silmät, ja kutsuttava toisenlaista näkemistä. Tämä näky on syntymäoikeutemme, mutta harvat kääntyvät sen pariin.
Plotinostako parafraseerannet? Hieno analyysi!
Tutummin käsittein voisi asian kuvata siten, että se todellisuus, jonka kanssa olemme tekemisissä, siis tämä maallinen ilmiömaailma, näyttäytyy huonona (tai rumana) kompromissina suhteessa selitysmalleihimme, jotka ovat aina idealisaatioita. Ja koska kunnon porvarin tapaan alistun freudilaiselle todellisuusperiaatteelle, enkä hylkää ilmiömaailmaa enkä sosiaalista sfääriä epätodellisina niin kuin joku Enqvist tai Plotinos, joudun myöntämään, että todellisuus on omien useaankin suuntaan harovien idealististen haihatusmallieni kannalta aika sekava ja epäelegantti.
Varovaisuuttani olin äskeisessä kovin solipsistinen. Yhtä hyvin todellisuuden kompromissiluonnetta voi tarkastella tiedonsosiologisesti: juuri sosiaalisella kentällä (jonka siis kelpuutan todelliseksi) kaikki tiedolliset privilegiot paljastuvat kovin rajoittuneiksi.
Lähetä kommentti