Tuskaisena pitkästyy huonosti.

Klisee, valta-ajatus.

Peri-inhimillistä: itsenöyryytys ei vaadi toisen läsnäoloa.

puhkisoitettu kansa

Nimet unohtuvat yhteyksiinsä.

Toinen on helppoheikki, toinen vaikea-.

pro- & instituutio

Jos ei raha meitä orjuuta niin kieli.

Ihmisten parissa, toisin kuin jumalien, on taisteltava epäuskoa vastaan.

Eikä meitä luulo luonnostamme lannista!

Teksti on intiimein julkinen paikka.

---

Tiedonvälitys on tehotonta voimansiirtoa.

Vaikkei toinen olisi tyhmempi niin yksinkertaisempi kuitenkin.

Kunnes lopulta elämme ihmettelemällä.

Kunhan on varaa hyvyyteen, kauneuteen ja totuuteen, niin kaikki on kunnossa.

Mieluummin synkkä kuin totinen.

Konservatiivi ei voi haikailla menneitä.

Turhautuneet valistajat, rikkiviisaat.

Vain harmiton konservatismi on aitoa.

Mistä ihan kiusa, jolla kirjoittaisi kirjan?

Jos runoudessani, jos sitä on, on jokin voima, se on raivo, tunne, jonka tunnen huonoiten.

Olisipa minullakin tuottoisa sukutila, ettei tarvitsisi kommentoida kaiken maailman asioita.

omanapamansikka
muunapamustikka

lumi, kylmäksi lämmin

puolesta matkasta tulisin itseäni
vastaan

Uskallanko ajatella yhtenä miehenä?

Eikö olisi tärkeää vain näyttää, että tähänkin pieneen koloon voi juuttua?

Hänet opetettiin vihaamaan lähimmäistä maailman sijaan.

Nöyryys jäi vaille kohdetta.

Lumi on oudon aistillinen asia niin kylmäksi.

S'excommunier

Voiko paavi julistaa itsensä pannaan? Jos voi, kenellä on valta purkaa panna?

Olen selälläni,
koetan nähdä
katossa muiston.

Oi kansa, kansa
tai kehen voisin
vedota, kadotan
kaikki kynäni.

Kun ei myödä, oppii antamansa vaikutelman.

Kaikki pyhä häpäisee. Nöyryytys syö lapsensa.

Itseluottamus, miten perustelet sen tieteellisesti?

Koston kirkas paatos. Sankaruudellinen hahmotuskyky.

On loputon mutta.

Järjestys olla pitää. Hyvien asioiden hyvin toimiva järjestys.

On se kirotun hankalaa, kun haluaa olla riippumaton mutta itseluottamus puuttuu.

Toispahainen ei ole omahyväinen.

Kuka pelastaisi marttyyrit?

Roolipeliyhteiskunnassa ei puhuta roolietäisyydestä.

Kerskaus

Itsekritiikkini on liian ankara ainoastaan suhteessa lahjoihini.

Kuinka ihmisestä tuli humanisti?

Pidän rakeisista, lähes monokromaattisista kuvista.

Hajoaminen on porvarillista.

Tietoa ei ole, on vain selvitystyötä.

Todellisuus on huono kompromissi.

Onko kaikilla suomalaisilla varaa panostaa kynään ja paperiin?

Valistus kuoli järjestelyihin.

Minne ikinä kannettavani lasken, esineitä katoaa kuvaruudun taakse.

On järkähtämättömästi pidettävä kiinni varsinaisesta epävarmuudesta.

Missä taiteenlajissa
asiat voi asettaa
sellaiseen järjestykseen
että niihin voi uskoa?

Kuinka tärkeää on, että mainitsee esineitä

Pitäisikö minun kirjoittaa itseäni... kiduttaisinko itseäni kirjoittamalla runoja tavarataloissa? Mitä koettaisin todistaa sillä?

Vain omana itsenään voi peitellä tunteitaan näin tökerösti.

Nimitämme keskinäisen vihamme hahmoa...

Tapaamme vihata toisiamme nimitetään yhteiskunnaksi.

Tunnekuohuissaan nuo hahmot haluavat pysyä tuntemattomina.

Siitä, miten tunnet, sinut tunnetaan.

Myydään kaikki,
mennään luostariin,
laboratorio-
olosuhteisiin.

Mitä tahdot tulla tehneeksi?

Toisin kuin ihminen
ajatus ei tarvitse
paikkaa
maailmassa.

Miksi mielikuva tuntuu mielekkäämmältä kuin miltä se näyttää?

Mieleen tulee kuva, kuvaan mieli.

Kun kysyy ja vastaa ja vastauksen oppii, sitä ei enää muista, eikä kysymystä.

Tahdon nähdä oppimisen yksityisenä prosessina.

Niin paljon
sanottavaa maailmasta, itsestä,
ettei elämä
ikinä riitä.

Lukija, tämä mielikuvitusystävä.

Sotahistoria, vainoharha, kaksoisvalhe.

Yleistävä elin, ylistävä eläin.

Historia on hintalappu.

Ristiriita

Vesitymme kuiviksi.

Tiedosta, ettei se tiedä, se johtaa puuttuvan.

Pedon eli ihmisen todellisuudentaju on hauras.

Paranoidi on runoilija, joka uskoo taiteeseensa.

Sivistys, masennus, on sitä, että voi tehdä mielettömiä uhrauksia turvautumatta väkivaltaan.

Että joutuu valitsemaan valitsemistaan.

Työelämä viettelee korporatismiin.

Jotain on kirjoitettava synkkinä hetkinä. Aforismeja. Fragmentteja.

Viidessadas merkintä!

Kulutukseen kelpaa kaikki, mihin ihminen erehtyy uskomaan.

Miltei uskallan väittää, että vähintään siinä, missä on itseisarvoja, on myös itseismerkityksiä.

Yhteisöllisyydessä on turha "öllis".

[Ensiksi kirjoitin "öll".]

Suurista päätöksistä on kasvettava eroon.

Kansanterveys, yksilön sairaus.

...pakotetut elämään yksin ja toimimaan yhdessä...

Iloisimmillani ärsytän itseäni.

Samanhenkisyys ei ole hengailun asia.

Mitään täällä ei niin pelätä kuin turhuutta.

Alistuminen on huonoa sopeutumista.

Jokin lapsi meissä yhä ihmettelee aikuisten outoja tapoja.

Yrittää ajatella viettinsä/viestinsä teknisiksi, steriileiksi ja läpinäkyviksi...

Onko finanssibisnes elinkeinoelämää?

Onko sillä, jolla ei ole rohkeutta kirjoittaa omalla nimellään, lainkaan rohkeutta kirjoittaa?

Mikä on vakaumus kaikesta roolipuheesta riisuttuna?

Hetki, jona unohdamme vapauden, erottaa hulluuden terveydestä.

Kunnes vapautusta kunnioitetaan käänteisenä, myönteisenä vapaudenriistona.

Kunnes vapautusta kunnioitetaan käänteisenä vapaudenriistona.

Jotenkin on kamalaa, kun havaitsee osaavansa kirjoittaa. Sanojen takaa pilkahtelee jotain, jota ei, jotain, mitä ei ehkä haluaisi nähdä.

Kun kaipaamme vahvaa johtajaa, odotamme, että hän on vastapainoksi väärässä.

Maailma, ta/voitettava?

Luonnonmuistomerkki on ready-made ja sikäli varsin moderni vaihtoehto.

Tiedon intressi

On hauska tietää: tieto lisää tuskaa.

On the Internet, we are all troll fodder, at best.