Laista.

Ortorektinen liturgia: keitos ja yleistys.

Populistin laari jää sään armoille.

Kehityksen tiellä näitä mahtiponnen tullinpuomeja,

aforistiikan äärissä tutkin omaa mahtipontisuuttani.

Keskiaikainen ihminen ei vielä elänyt keskiaikaa, eikä postmoderni ihminen enää julistaudu postmoderniksi.

Tie on kulunut met[afora/sä].

Tie on kulunut metsä.

Maalaisjärki pettää liialliset odotukset.

Mitä sivistystä hyödystä enää?

Luulo on vallanhalua.

Häpeä, laadullinen käänteisraha. Raha, määrällinen käänteishäpeä.

Olet. Pecunia non.

Epäilen kauneutta, se on selittämättömällä hallitsemista.

Pyrki halusta älyyn, pääsi alusta hälyyn.

Luonnollisen kielen rajat ovat luonnottoman kaukana.

Haluat osoittaa, ettet suinkaan kuvittele olevasi parempi kuin muut. Liityt hyvää hyvyyttäsi natseihin.

Ajattelen, siis haparoin laskelmissani.

Olet pilvi: kaukaa selvärajainen, sisältä sumua.

Ajaako kukaan yliyrittäjän asiaa?

Instrumentalistinen poetiikka

Tekosivistys ottaa vallan ennen tekoälyä.

Arvokonservatismia arvostettaisiin laajemmin, jos se säilyttäisi arvonsa paremmin.

Kokemus ja kaiho, kirkkauden korvikkeet.

Ajan tasalta ei näe.

Paljon masennustaipumusta pyhempää ja jumalallisempaa kykyä ei ole kenellekään annettu.

Sivistys jakautuu sivullisuuteen ja syrjäytymiseen.

Tieto on verkko. Arvioi aukkojen määrä.

Kun on, on hengissä.

Oppia ikävä kaikki.

Pohjalaisuus, kotoisin olemisen taide.

Järki vaalikoon tunnetta, tunne järkeä.

Politiikka rappeutuu helposti ymmärrettäväksi, ja helpoimmin ymmärrettävä myös vaivattomimmin mystifioitavissa.

Minussa sykkii työelämä.

Asiat vain merkitsevät. Sanat, aurausmerkit.

Epäuskottava aikalaistodistus.

Raivoni ajat ovat aivoni rajat.

Lisääntykää ja hurmehella täyttäkää maa. Maa, maalaus esittää taistelukenttää.

On huolestuttavaa, että poliittinen eläin on huolimattomimmillaan juuri politiikassa.

Ajatuksen teollinen muotoilu?

Keskusta ei ole, on vain keskustelu.

Ajatuksen jälkiä hiihtoladulla.
Pitäisikö kantaa rajoittaa? Iso
ajatus jolkotti lenkkipolun yli,
pitäisikö kantaa rajoittaa?

Vilpittömyyden mysteeri, huumori.

kohoan pohjattomasta maasta

Huoleton on hevoseton poika.
Huoleton pegasukseton poika.

Luontoa sopii moittia: se ajaa 
tikanpojan puuhun, muttei vie 
ihmiseltä ihmisen pelkoa.

Runouksien kumouksellisuus:

niin paljon yksityistä jaettavaa

viettien alueelle valistus täytyy 

kuljettaa säkeillä

Tältä täällä nähtävästi näyttää.

maa kiertää ympyrää, kaihoaa 

järkeään jonka on menettänyt

Eivätkö kaikki tunne jatkuvaa 

tarvetta ajatella uusiksi kaikki

Sibelius, sauna ja myötähäpeä

maailma puolien välistä

Yhdessä yössä ei heti erota, ei.

Yhdessä yössä ei erota heti.

Yhdessä yössä ei erota heti.

Ei erota, yhdessä yössä.

Yhdessä yössä sitä ei erota.

Yhdessä yössä ettei erota.

Että ei erota yhdessä yössä.

Hämärtää, jottei erota, yhdessä yössä.

Yössä ei erota, yhdessä yössä.

Niin pimeä ettei erota. Yhdessä yössä.

Minuuus kestää kaiken paitsi mahdollisen.

Minuuus kestää kaiken paitsi mahdollisen.

Syleile maailmaa ja tutki sen taskut.

Mikä koskee valtaa, pinoutuu.

Taivas on kyyninen, velkainen 

maa.

Traditio on ketjukirje, jossa sanomisen väärti on sanottu.

Mielikuvitus, mielenilmaus.

Tuskin ylitämme sukukypsyyttä.

Lyyrinen ääni esiintyy useimmiten sympaattisena, proosallinen moraalisena. Epäilyttäviä kumpikin.

Runossa tapahtuu jotain, mitä tarinassa harvoin tapahtuu. Tarinassa tapahtuu jotain, mitä runossa harvoin tapahtuu. Mutta mitä tapahtuu niiden välissä?

Muoto on itsessään vapaa – se

ei tarvitse lupaa. Se on muoto.

mä olen liian filosofinen minä

Rikkoutuuko raja ylitettäessä?

Missä kohtaa Maamme pintaa 

ihminen on useimmin seissyt?

Runoilija takertuu kauniiseen,

saattoihan sen arvata.

Näyttö ei riitä. Menkää ulos.

Mieli liukuu, järki on jäänaskali.

Naiivi pitää olla muttei tyhmä.

halu saattaa ihmisen alkuunsa

Valheella on pidemmät jäljet kuin halumme uskoa.

En tiedä, onko se viisasta, mutta yritän lähestyä sitä kynä edellä.

Valheella on pidemmät jäljet kuin haluamme uskoa.

Ihmiset samanlaisia, systeemit erilaisia.

Aforismi on prokrastinoiva essee.

Sanojen pelko vaatii rohkaisevaa lauseoppia.

Sanojen pelko synnyttää pakon kirjoittaa hyvin.

Lääkäri tienhaarassa: kutsumus vai kokoomus?

valittu tai muuten fanaattinen

kuka hyvänsä, ei kuka tahansa

Enemmän kysyntää, vähemmän kysymyksiä.

Tunteet taistelevat, kunnes voittaja julistaa rauhan. Ja nimittää itsensä järjeksi ja jumalaksi.

Turhautuminen kohdistuu pikemmin tekijään kuin teokseen. Tämä on merkillepantavaa.

Rajallisen ajan rajallisia ääniä,

rajallisen ajan rajallisia sanoja

Vaatii työtä tulla siitä jota ei haluta ymmärtää siksi jota ei ymmärretä.

Lukenut on terävämmin tylsä.

Tyynenmeren salaivasto

Suhtautuminen muistuttaa itsestä.

Kaikki on leikkiä paitsi huolenpito, ja kaikki leikkivät, joko omia leikkejään tai toisten.

Kyseenalaistaa kyseenalaistettava ja huomata, ettei logiikasta ole liimaksi ihmisten välille.

runo,

ruho, organisoitu hämmennys

vainoharhainen humanismi

Ihminen on ihmiselle natsihomo.

Nazihomo nazihomini nazilupus.